Ostin joskus navigaattorin.
Ei sillä käyttöä ole ollut juuri lainkaan. Akkunsakin jo kypsynyt. Aluksi sen neuvoja noudatin ja perillekin pääsin. Sittemmin en ole käyttänyt vuosiin ja aina päässyt perille. Joskus on ollut pientä hakua lähiosoitteeseen mutta yleensä ei. Ulkomailla on navista on ollut apua mutta se on niin uusi laite että enemmistö reissuistani tapahtui paperikartalla.
Syynä lienee se että olen sekä moottoripyöräillyt monen tyyppisillä teillä ja, eritoten, vuosia kiertävänä maatalouskoneasentajana, silloin, tietenkin paketti- tai kuorma-autolla. Tuli siis pikkutietkin tutuiksi monella paikkakunnalla. Jos muisti heikkenee sitä tahtia edelleen, kuin se nyt tekee, saatankin tarvita navia muutaman vuoden päästä. Jos ajokorttini saan pitää.
Vanha, taiteltava paperikartta, on takalaukun pohjalla jos sattuu niin että ei viitoituksesta tai tien outoudesta johtuen ei tiedä missä menen. Toisaalta kun vain jatkaa ja käy niin että tie loppuu niin kääntäminen auttaa. Tuli sekin pussinperä tutuksi.
U&T:lle: Pyöristäni on ollut nappularenkaisia liki puolet. En edelleenkään vierasta sorateitä vaikka alla onkin enää vain "silestone"-kumeja. Meno on vain hitaanpaa kuin rupulikumilla.
