Vertaistukea...

[RStone]

Yksi kuva kertoo ehkä enemmän kuin tuhat sanaa...

Merkkiuskollisuus on kai niin kuin lukko aivoissa ja aikanaan sanottiin että saabismi on sairaus, onko myös guzzismi...🤔?
Fiilisjuttu, jota ei voi järjellä perustella, ja moni harrastaja on oikeassa todetessaan, että rautaan ei pitäisi rakastua.
Tunteet velloivat taas viime punnerruksella helteisellä ajoretkellä painavan Californian kanssa ja potkulauta-ampiainen kummitteli uudelleen mielessä lyhyille kruisailuajeluille.
Pomo kun ♠ ei salli äijälle useampaa kuin yhden pärisevän kesälelun ja niiksi ei lasketa ruohonleikkuria eikä -trimmeriä.
Muistissa on myös monen tunteman prätkäkauppiaan Paanasen Eran kommentti edesmenneellä Hailacilla parin vuosikymmenen takaa moottoripyöristä, "kompromisseja ei ole...", kun mietittiin eri prätkien ominaisuuksia.

Vertaistukea kaipaan, onko muilla 60+ jäsenillä samoja kerettiläisiä ajatuksia...?

[TimoEv]

Olen ollut hyvin tyytyväinen Moto Guzziin. Yksi suuri syy on Gruppon yhteisöllisyys. Toinen on tietenkin tekninen rakenne, joka mahdollistaa hyvin pitkälle omatoimisen kunnossapidon. Jopa tuossa p-paikalla, kun ei aina tarvitse purkaa puolta pyörää jonkin tekemiseen.
Vaan onhan noita muita kapistuksia joskus tullut katseltua. Poissuljettuja ovat kuitenkin ns. muoviluodit ja ainaskin eimericcalaiset paukkupannut. Ja tietenkin +30'000€ maksavat värkit. En kuitenkaan tiedä mihin vaihtaisi ja - ennen kaikkea - miksi. En osaa oikein miettiä mikä dramaattisesti sitten paranisi.

Takaraivohaaveena on kuitenkin uusi nykyaikainen "riittävän suuri" pyörä. Nykyaikainen tarkoittaa sopivaa kokoa ( lue: kevyt ), elektroniikkaa, rakennetta, helppoa vaihteistoa jne. Onhan Calin konstruktio jo tarpeeksi vanha. Uusi voisi olla esim. "Pikku Benelli". CFMoto, tms. Valinta tällä hetkellä on helppo, tuossa piirongin päällä on liki tyhjä lompakko...

Mutta totuushan on, että Cali ja kuski vanhenevat tasatahtia. Ja - ainakin pyörässä - tulee koko ajan eteen vanhenemisesta johtuvia vaivoja.
Ja vielä on muistissa harmittavan hyvin takavuosien krempat ja vaivat, tiedä sitten mitä vuodet tuovat tullessaan...

Kaikesta huolimatta, nautin reimulla Californialla ajelemista  sopii mulle!
Kuin hunajaa söisi hillolusikalla!

[Kaljee]

Nuoriso täältä huutelee, mutta oma syy Guzzin ostoon oli järjellä ajatellen tekniikan yleinen perinteisyys, sekä ruisku ja kardaaniveto. Tunteella ajatellen ulkonäkö miellytti silmää sekä pikkubrevan, no pienuus vaikutti sopivalta. Lisäksi se, että netistä löytäisi näin paljon tietoa ja keskustelua ongelmaan kuin ongelmaan oli ehdoton valtti.

Onko tuolle Brevalle sitten kilpailijoita omassa kokoluokassaan, ei taida kovin montaa olla. Turha vaihtaa siis mihinkään. Enkä siksi taida luopua tuosta koskaan, jos vaan tallissa tilaa riittää. Mutta! Jos mennään isompaan tai pienempään pyörään, niin ongelmaa onkin enemmän... Käyttöpyöräksi omiin lähiretkiin yksin ajaen himottaisi uudehko pieni Benelli tai sitten Royal Enfield. Sellainen millä voisi suhailla tylsästi töihin ja takaisin pienellä kulutuksella, poiketa lähikahvilassa tai kaupoilla nopeasti kevyellä varustuksella. Ovat niin vanhan näköisiäkin, että jos köröttelen maantiellä alle satasta niin ohikulkijat eivät asiaa edes ihmettelisi. Tavallaan siis kevytmoottoripyörän korvike olisi hakusessa. Ajella sillä jokusen vuoden ja vaihtaa toiseen mikäli kyllästyy.

Mutta eipä tuollaisella sitten tehtäisi pitempiä ajoreissuja vaimon kanssa tai ohiteltaisi raskasta kalustoa. Eli ikävä tulisi hyvinkin pian.
Isompaa tai tehokkaampaa pyörää ei ole vielä tehnyt liikoja mieli. Tuon "Uralin" voisi tietysti päivittää uuteen jos voittaisi joskus lotossa

Eri kokoinen tai eri luokan pyörä pitäisi siis hankkia nykyisen lisäksi eikä sen tilalle. Vaan siinähän se kirjoittajan ongelma sitten olikin...

Sinun täytyy käydä talon hallituksen kanssa jossain liikkeessä missä on koeajopäivät juuri silloin, mukamas vain uusia ajohanskoja katsomassa. Koeajopäivillähän on tunnetusti (huonosti esillä oleva) arvonta, minkä päävoittona on haluamasi pyörä. Siinä samalla hanskaostoksillä täytät ohimennen "arvontalipukkeen", ja kas kummaa! Parin viikon päästä tulee tieto että arvon voittajan pyörä on noudettavissa! Kävipä tuuri, eihän tuosta voi kieltäytyä mutta eihän vanhastakaan sovi tämän takia luopua. On eri kokoa ja tästä puuttuu se ja tuo yms yms.
Huom! Toimii vain uuden pyörän kanssa, ja rahat "arvontalipukkeeseen" täytyy pudota taivaalta tai kaivaa jonkun takapihalta. Ei sieltä yhteiseltä lomatililtä

[Monti]

Mulla on 14 kesä nyt menossa kaksitahtisen, peltisen ja ilman akkua olevan ikiliikkujan Vespa PX200E 1983 kanssa. Se on edelleen arkipyörä jonka aion pitää loppuäin. Polkasen käyntiin ja kipasen missä kipasen ja rantareissut tehdään sillä. Nevada tuli puolivahingossa taloon koska keho vanhenee eikä enää vaimon kanssa jaksettu ajella Vespalla pitkiä retkiä. Päätettiin sitten ostaa oikea prätkä ja se vaan valikoitui kun raakkasin epäsopivat pois harkinnasta.  Aluksi inhosin sitä koska vaihteisto renasi enkä osannu käyttää muutenkaan. painavaltakin tuntui. Nyt tuntuu että se on mulle/meille täydellinen pyörä kaikin tavoin. Senkin aattelin pitää loppuiän ja pikkuhiljaa opettelen sitä huoltamaan. Pysyttelen edelleen pois isoilta teiltä, en hurjastele enkä kilpaile kenenkään kanssa tilasta. Muut menkööt menojaan, mä vaikka pysähdyn katselemaan kukkasia jos tulee ruuhkaa. Pelkästään kauniin ilman päiväretkiä varten. Kahden harrastepyörän kombinaatio tuntuu hyvältä. Mikä olikaan kysymys?

[lounliraider]

En uutta nykypyörää näihin ajoihin ottaisi kirveelläkään, ei kiinnosta opetella pätkääkään ATK:ta harrastusmielessä. Sitä hauskaa kun on työtehtävissä ihan  tarpeeksi. En myöskään halua olla ulkopuolisen huollon armoilla yhdenkään teknoihmeen kannsa.

Kolme Tonti- aikakauden Guzzia ja kolme peltivespaa takaavat, että joku aina toimii kun huvittaa ajella... hätävarana vielä aito Honda Monkey, se viimeistään lähtee...

[RStone]

Kiitos empaattisista kommenteista.

Kummelin pääministeriä lainaten "...no kysymyshän on vaikea mutta nyt on valoa tunnelin päässä näkyvissä kyllä, Anssi sen keksi tossa viime metreillä ja veti ässän hihastaan..."

Miksi et hyvä mies vaihda voimillesi liian painavaa Californiaa Nevadaan niin kuin minäkin tein painavan tonnisen Hondan kanssa.

Ratkaisuhan on melkein nenän edessä...

[motomatti]

Omalta kohdaltani tuohon keventämiseen: omat pyöräni ovat kasvaneet kooltaan, painoltaan ja osin teholtaan aina vain isommiksi. Nyt on tavoitettu maksimi eli 1400 California kaikilla matkailuvarusteilla.
Kyse on eräänlaisesta negatiivisestä kehityksestä. Lisäksi Guzzin tuotannon huomioiden ei tästä pidemmälle voi päästä. Mallisarja, isolohkot, on lakkautettu jo vuosia sitten.

Monta pyörää on ollut. Eri merkkejä ja malleja. Niissäkin maksimiteetin haku on ollut päällä: yhtä aikaa kolme kuutos-Benelliä, noin esimerkiksi. Ehkä Centauro oli päinvastainen minimalismin osoitus: keveitä rakenteita kuten alumiiniä ja hiilikuitua alkuperäisen raudan ja muovin korvikkeeksi. Isottelua varten siinä oli ahdin. Tai on vieläkin: pyörällä on vain uusi omistaja.

Analogisen ja digitaalisen pyörän vertailua: molemmissa puolensa: Analogiassa tarvitaan meisseliä ja muita kaluja säätämiseen, digivehkeessä läppäriä ja ohjelmistoa, harvoin ruuvaria. Vianetsinnässä analogisessa pitää osat etsiä ja ajatella osien sekä rakenteiden keskinäisiä suhteita ja missä se vika piilee, digissä katsotaan ruudulta.
Eihän se ihan noin yksinkertaista aina ole ja siirtymäkausi anasta digiin oli ja on vieläkin kesken. Muutos tapahtui vähitellen. Lisäksi runko on edelleen runko ja voimansiirto voimansiirtoa jossa on aivan pikkuisen digiä. Jarrut on digitoitu toiminnaltaan ja muutakin, kuten näytöt ja osa laitehallintaa. Koko ajan digitalisaatio etenee uusille alueille. Jopa rengaspaineet ovat digitalisaatiossa. Olleet jo kymmenkunta vuotta. Jos rengas vuotaa hiukankin näkyy se kuljettajalle hyvissä ajoin.

[Kurtsi]

Vielä ei ole tullut pakkoa kevyempään vaikka viisasta kai olisi. Muutama vuosi sitten oli tarkoitus päästää Cali secondo (kuten italialaiset sanoo) osa-aikaeläkkeelle ja hankkia kevyehkö matkaenduro toiseksi. Toisin kävi. Piti vasiten hankkia vähintään samanpainoinen, mutta viisi senttiä korkeampi Quota. Just taiteilin sen kymmenen litran vesikanistei sivulaukussa saunamökin kuistille, vaikka rantaan ei ole liittymääkään. Edellisestä liittymästä ojan pohjalle ja siitä pehmeässä hiekassa eteenpäin. Kuski on kuukauden päästä 70  v, alle seitkymmenkiloinen rimpula.

[motomatti]

Kirjoitit taikasanan Quota. Kumpi malli niistä?

[Kurtsi]

1100. Kelta/samppanja väri. Ei pitäis olla toista samanlaista Suomessa.

[KINDE]

Moi.  Näin California 1400 mallin messuilla kun se tuli markkinoille ja ajttelin että tuollaisen joskus hommaan ja niin tein reilu vuosi sitten.  Edellinen oli Ducati ja silloin ajattelin että voisin vaikka pysytellä Italialaisissa niin kauan kuin intoa ajoon riittää, mutta tiedä häntä.  16V vanhana aloittelin vespalla ja sitten olikin pitkä väli , mutta on tässä ehditty kokeilla jammua kawaa ja hondaa ennen italialaisia.  Merkkiuskollisuutta ei mulla oikein taida löytyä, mutta ehkä hieman epäuskollisuutta noita HD mopoja kohtaan. En oikein tiedä mikä niissä ei innosta vaikka USA autot kyllä kiinnostaa, vaikka mieluummin sielläkin puolella otan eurooppalisen klassikon jos joskus saan. Tämä California on mielestäni kauneimpia /onnistuneimpia pyöriä muotoilultaan  2000 luvulla ja ei haittaisi vaikka ei olisi ihan nappi ajaa, mutta kun sattuu olemaan sitäkin. Isoksi pyöräksi erittäin mukava käsitellä.  Miinuksena sanoisin äänet, ainakin vakiona liian vaisut omaan mieleen, en kaipaa mitään suorien putkien pauketta ja rääkyä, mutta sitä matalaa murinaa voisi olla enemmän.  Tulipas pitkä vuodatus.

[motomatti]

Vuodattamisen saat anteeksi.
Oma 1400 on kohta kymmenvuotias. 60000km on seuraava kilometripylväs. Saa nähdä toteutuuko kuluvana kesänä.
Äsken ajelin vesisateessa Kerholta kotiosoitteeseen. Rapaantui. Illalla arvelin poikeavani Ellivuoressa vain vilkaisemassa mitä pyöriä ja henkiä on Italomiitissä. Jos vielä silloin sataa niin aukaisen viinipänikän ajamisen sijaan.

Ajettavuutta ole yrittänyt pilata käyttämällä 205 leveää auton rengasta takana. Ei ihmeemmin pilaantunut. Otin mallia Wingien ja muutaman muunkin massiivipyörän rengastuksesta. Auton rengas maksaa noin viiskymppiä ja kestää kymmeniätuhansia kilometrejä vaikka on pehmeämpää seosta. Kyseinen rengaskoko ja -malli on merkitty Traficomin tiedostoihin ja pyörän papereihin. Mp-poliisit ovat hieman riitauttaneet asiaa vuosien mittaan mutta kun vetoaa Traficomin tietoihin niin konstan halu laittaa peli ajokieltoon katoaa. Tämän renkaan jälkeen kokeilen 195:sta mutta hieman korkeammalla profiililla.

Koska nykyisen renkaan kehä on hieman lyhyempi niin ison vaihteen saa päälle alemmassa nopeudessa. Säästää hieman kulutuksessa. Liian matalaa kumia ei pidä laittaa sillä kallistusvarat katoavat.

[Bluestone]

Minä hommasin guzzin vasta viime kesänä. Kriteerinä oli pyörän ikä, sen piti olla pyöreäpyttyinen nimenomaan. Pyöriä on ollut jo parikymmentä vuotta, kaikki ns matkaenduroita, nytkin toisena pyöränä on gessu bemari.
Innostuksen juuri guzziin sain pikkupoikana, alle kouluikäisenä Kemissä 70 luvun alussa. Isäni oli siellä Fiatin merkkiliikkeessä korjaamopäälliikönä, ja liike sai myyntiin muutaman pyörän. Kerran sitten käytiin niitä katsomassa ja kun isäni käynnisti rivistä yhden siinä hallissa, niin muistan kun polvihousut lepatti jalassa niissä pakopulsseissa. Siitä on jäänyt ajatus, että jos hankin ison vanhemman pyörän joskus niin se on juuri Moto Guzzi. Ei harrikka tai britti....

[motomatti]

Guzzeissa aloitin entisöimällä GT850:n. Oheen ostin uuden 750NTX:n. Muutenhan entistämisestä ei olisi tullut mitään.
Tein homman rivitaloyksiössä.
NTX oli vain pyörä pyörien joukossa. Kätevä kyllä. GT:llä ajelin kymmenkunta vuotta kun eräs tunnettu rockmuusikko osti sen liki väkisin. Tarjous josta ei voi kieltäytyä. Sellaisia on ne basistit. Sen jälkeen on ollut vain isolohkoisia ja nyt on se viimeinen alla. Uutta ei valmistu eikä tule. Tykkään. (Toki ohessa kuutos-Benelleitä.)

[Ikkala]

Olen odotellut koska iskee "Guzzikrapula". Ei ole vielä tullut, päin vastoin .  Keväällä hävitin viimeisen Guzzin, yli 20v niitä oli välillä useampikin tallissa. Jotenkin vaan tuli kuppi täyteen niittenkin kanssa. Nyt ajovehkeenä pari pemaria ja harrikka. Kummankaan merkin mihinkään kerhotouhuun en ole ajatellutkaan liittyä ja tuskin tulen liittymäänkään. Tämä Guzzikerhon porukka on tullut tutuksi enkä muuta osaa kaivatakkaan. Eikä täältä poiskaan näköjään potkita. Enkä noista BMW/HD mopoista niin merkkinä edes piittaa. Pyöristä vain.  Guzzilla ei ole mulle oikein mitään tarjottavaa tällä hetkellä, ei uusissa eikä vanhoissa.

Ei sillä ole väliä minkä merkkisellä ajaa. Kunhan ajaa, jollain. Että kannattaa laajentaa maailmankuvaa, voi löytyä paljon parempaa kun arvaakaan.