Aika monta lovea olen nähnyt teleskoopin alaputken yläreunassa kun sitä vasten väännetty ruuvari, ties mikä muu rauta, on siihen jäljen painanut.
1) On sinänsä makuasia kuinka päin toimia. Voi irrottaa etupyörän, jarrut ja lokasuojan muiden kilkkeiden ohella ja avata ne teleskoopin alapään pultit ja vetää alaputket pois. Tiivisteiden irrrotus on tällöin huomattavasti helpompaa.
2) Toisinpäin toimien hommaa on hiukan enemmän. Aloitus sama kuin edellä mutta ensin merkitään sen hetkinen asento teleskoopin yläputkien osalta etteivät tulisi kootessa samaan asentoon vaan noin neljänneskierros eri kohtaan ettei suht ohut kromaus kulu vain yhdeltä kohtaa jatkossa. Teleskoopin yläpään tulpat löysätään, teleskooppeja löysätään ylä- ja alakolmioista ja vedetään teleskoopit pois paikoiltaan. Näin ne saadaan työpöydälle ja siinä on paljon mukavampi suorittaa asennusta sekä laskea astiaan, kun ylätulpat ovat irrotetut, jäljellä olevat liemet. (Tämä on toimintatapa nykykeuloilla sillä niissä ei ole alatulppaa josta laskea vanhat liemet pois. On taatusti vähentänyt ongelmia ajettaessa kun homman joutuu tekemään kunnolla purkaen.)
Jälkimmäinen tapa on hankalampi tiivisteiden vaihdon suhteen mutta säästyy alapulttien ja niiden tiivisteiden kanssa puljaamiselta.
Hyvää toimenpiteessä on että siinä saa valutetuksi suurimman osan vanhoista liemistä pois kun kääntää teleskoopit nurinpäin. Voi myös laittaa luraukset uutta öljyä ja siten huuhdella sakkoja pois alaputken pohjasta.
Sitten vinkki: hyvin usein on että keulan jouset ovat antautuneet eli keula makaa hieman lysyssä. Se aiheuttaa ohjaukseen epämääräisyyttä, keulan kantavuus on heikentynyttä ja töyssyt tulevat herkästi "käsille".
Siihen auttaa, jos ei uusia jousia laita, (Jotka nekin "antautuvat" hieman käytön alettua.) muutaman sentin mittaiset jousen läpimittaa lähellä olevasta putkesta katkotut pätkät. (Muutamissa keulamalleissa on jo uutuuden sellaiset mutta voi nekin vaihtaa pidempiin. Liioitella ei pidä sillä keulasta tulee tönkkö eikä vaimenusteho riitä liian lyhyelle joustomatkalle.
Kun keula on oikeassa asennossa ajettavuus paranee eikä synny woblausilmiötä niin herkästi kuin makaavalla keulalla.
Keulaputkien irrotuksesta kokonaan on myös se hyöty että voi löytää myös ohjauksen vaivat esiin. Kun ei ole suurta käännettävää massaa niin keulan laakeroinnin virheet tulevat helposti esiin: ensimmäiseksi tutkitaan että laakereissa ei ole välystä. Jos on niin säädetään laakerit nollavälykselle. Sen jälkeen käännetään ohjausta hitaasti laidasta laitaan molempiin suuntiin ja jos tuntuu nykäyksiä käänneltäessä tai löysä kohta kun ohjaus on suurinpiirtein suorassa niin laakerit pitää vaihtaa. Alalaakerin irrotus vaatii, joissain malleissa, erikoiskaluja tai konepajalaitteita. On hämmästyttävää kuinka paljon ajettavuus muuttuu uusilla laakereilla jos on jo tottunut takertelevaan ohjaukseen.
On monta kertaa kysytty että miksi ohjauksen tarkistuksessa pitää irrottaa vähintäänkin etupyörä. Se on painava limppu ja moisen massan kääntely, vaikka ei maahan koskekaan, peittää ohjauslaakerien vauriot.
Olen ollut tarkka tästä sillä Kerhokaverini menehtyi juuri hankkimallaan pyörällä syöksyessään mutkasta metsään: Onnettomuustutkintalautakunta löysi kaksi vaivaa: kuluneen alalaakerin ohjauksessa sekä keulan huoltamattomuuden. Pyörä oli vain kolme vuotta vanha.
Ilman sähkö- tai paineilmaväännintä saa alapultit auki kun tekee kuin iskuväännin eli laittaa kuusikoloavaimen paikoilleen ja vasaralla naputtelee avaimen varteen. Homma ottaa aikaa. Tai sitten käy K-raudassa tms. liikkeessä hakemassa asianmukaisen työvälineen. Sama kalu toimii myös auton talvi-/kesäpyörien vaihdon yhteydessä sekä monessa muussakin hommassa.
