Lumi lamaa

[motomatti]

Pyörä on tuotu taloyhtiön talliin. Vaan ei pääse baanalle.
Tosin, juuri nyt, lämpömittari näyttää kuuden asteen positiivista lukemaa. Lumet ovat lähdössä.

Onhan lumisateella, kuten vesisateellakin, keväisin, se etu että tiet puhdistuvat. Vähemmän kuraa, vähemmän pölinää.
Onpa tullut tehtyä, taloyhtiön tallisääntöjä uhmaten, pikkuremonttia kaudenaloituspyörään: vilkun lasi kunnostettu, läpikäynti moniin muihinkin kohteisiin ja havainnointi siitä mitä kaikkea vielä pitäisi kunnostaa, korjata, muuttaa tai viimeistellä. Ainahan sitä jotain ajanvietettä keksii.

Eilen tutkin "pelastuspakkauksen" sisällön. Sellaisen pussukan jossa on kokolailla sopivia välineitä jos ilmenee reissun päällä harmeja.
Huomasin että tarvitaan, vielä lisäksi, tunkki. Jos tulee rengasrikko niin milläpä pyörän irroitat jos sitä ei saa alta poies. Toistaiseksi, korvasin sen nk. paukkupullolla. Silläkin voi tilanteen pelastaa. Pitänee käydä kaupoilla ja ostaa pari kaasupatruunaa kun pumppua on ikävä kuskata matkassa.

[RStone]

Aurinko paistaa tänään ja eilisen myräkän lumet sulavat myös eteläisellä Suomen puoliskolla ja kuutta astetta näytti mittari myös lämmintä.

Yksi syy vaihtelun lisäksi oli hankkia Pulteripyörään kova takalaukku sekä myös palauttaa sivukapsäkkien valmius on saada paremmin mukaan "survival kit", jota onneksi ei aikaisemmin lyhyilläkään ajoretkillä ole joutunut ottamaan käyttöön.

Omaan pelastuspakkaukseen on kuulunut pyörän perustyökalujen lisäksi:
- CRC Fix renkaanpaikkausaine
- varoituskolmio
- virtapistokkeeseen liitettävä ja tankin päälle magneetilla kiinnittyvä LED-varoitusvilkku
- pieni ensiapupakkaus
- varatulpat ja vara-ajovalopolttimot
- kännykän latauspiuha
- varasulakkeita
- nippusiteitä ja sähköteippiä
- ICE ((In Case of Emergency) -kortti
- ja kännykässä hinausliikkeen numero

Vara ei venettä kaada ja toisaalta toivoo ettei näitä tarvitsisi.

[TimoEv]

Renkaanpaikkausvaahto on ihan Iranista. Siis persiasta. Kokeilin joskus hädissäni, vaan sehän lensi pienestä reiästä pötkönä ulos.
Sen jälkeen hankin tubeless-korjaussarjan; pyöröraspi, paikkauskoukku, paikkanauhat, liimaa, ventiiliadapterin ja pieniä painepulloja. Painepulloja on mukana ~10kpl.
Sillä paikkasin rips-raps lättänäruuvin reiän takarenkaaseen. Ja seitsemällä painepullolla pääsin "nilkuttamaan" Mäntsälän Shellille, renkaassa oli 1,7 kg painetta. Ja paikka kesti loppukesän aina renkaanvaihtoon saakka. Tarkkailin ahkerasti painemittarilla.

Juu...tiedän... ei saisi paragraafien mukaan noin tehdä, mutta kun ei kukaan ole näkemässä

Tämmösellä pärjää:  https://www.biltema.fi/autoilu---mp/moottoripyoraily/monkijatarvikkeet/renkaiden-korjaussarja-2000022836

Ja siihen: https://www.biltema.fi/autoilu---mp/moottoripyoraily/korjaamovarusteet/rengastarvikkeet/hiilidioksidipatruuna-co2-16-g-2-pakk-2000047954

[Breeze]

Tavalliset (ohuet) työhanskat ja nippu kertakäyttöisiä kumihanskoja.

Kertsikumihanskat on ihan ylivetokeksintö.
Jos pitää jotain ropata, niin eipähän tarvii sammaleeseen pyyhittyjä likaisia käsiä laittaa ajohankoihin ja jos käy niin ikävästi, että ajohanska vuotaa, niin hetken ensiavun saa kertsikumihanskoista.

[motomatti]

TimoEV: olithan laskenut kaikki paineen pois renkaasta ennen kuin laitoit paikkavaahtoa kumin sisään?

Jep. Kumihanskoja olen kuluttanut kymmeniä laatikollisia tehdessäni remonttia. Niitä on myös pyörieni matkassa muutama pari jos tarvitsee ryhtyä ropaamaan jotain kohdetta kesken reissun.

Tänään oli sadepäivä. Silti kävin trikellä reilun kahdenkymmenen kilometrin matkan Verstaalleni siivoilemaan ja järjestelemään. Sen jälkeen Kerholle ryystämään kahvia sekä jaskanpauhantaan ja nauraa räkättämään juttuja kuunnellen ja kertoillen. Samalla sain kouraani Kerhon Virallisen Hupparin painatuksineen. On taas uskottava baareissa.

Eilen oli erikoisempi kokemus: Afrikkalaisperäinen nainen Nyssepysäkillä puhui kovaan ääneen puhelimeensa ja käveli samalla kassistaan kauemmaksi, huomasi minut ja juoksi kassinsa luo ja ryhtyi tuijottamaan. Jatkoin matkaani Bilteman suuntaan ja vastaan tuli vanhempi rouvashenkilö. Hän vaihtoi kadun toiselle puolelle minut nähdessään ja katsoi pistävästi.

Palatessani Biltemasta menin apteekkiin noutamaan lääkkeitäni. Siellä oli nuori mies tiskin takana joka halusi nähdä myös henkilöpaperini henkilökortin lisäksi. Mulla mitään papereita mukana ollut kuin ajokortti henkilökortin ohella. Sitten, takahuoneesta, tuli vanhempi ja tuttu apteekin täti niin asiat järjestyivät. Näköjään kerholiivit ovat joillekin jonkinnäköinen kynnys. En ennen ole huomannut. Sentään neljäkymmentä vuotta kerholiiviä ylläni olen kantanut. Toki lääkkeeni ovat sellaiset että niillä olisi pimeät markkinat olemassa. Siihen ei ole tarvinnut sortua. Napsin ne itse.

[TimoEv]

En ollut laskenut painetta - se oli laskenut ihan itse siitä reiästä - kokonaan.

Nyt on lumi sulanut, ilma on lämmin ja - huomenna... Siis HUOMENNA! 

[motomatti]

Vappuaaton ajelulle huomenissa!
Treenasin tänään kun ajelin Tampereelta Viljakkalan Bistron kautta Verstaalle kahvittelemaan lisää, tekemään kaverin Harrikkaan keulan osia, Toiselle selitin että jarrunestetyyppejä ei ole hyvä sekoittaa. Ei uskonut vanhaa. Sekoitti. puuroa syntyi. Jätin, parin ilmaisen ohjeeni myötä, tyhjäilemään letkustoa ja jarrusatulan sisältöä. En kertonut että ennen ei hyvä tule kuin ottamalla jarrumännät irti, pesemällä koko tsydeemin, laittamalla uudet tiivisteet ja vasta sitten ne viitosliemet.  Jotka, kuulemma, ovat parhaat. Dot3:lla olisi niillä tehoilla pärjännyt hyvin.

California Adamantiin vaihdoin moottoriöljyt. Siinä öljytila on vain kaksi litraa. Lowrider, nääs. 5000 km välein uusi liemi perusöljyä. Suodativaihto joka toinen kerta. RVS-käsittely tehty taannoin. Siinähän se päivä meni...

[TimoEv]

>>Toiselle selitin että jarrunestetyyppejä ei ole... <<

On se merkillistä, että osaavamman ja kokeneemman neuvoja ei uskota. Tai edes kysytä miksi niin tai näin. Sen sijaan tuherretaan kuin sika vatukossa ja sitten tehdään moninkertainen työ ( onnistumatta siinäkään )  ja tuloksena on pitkä riesa. Eikä tämä koske pelkästään moottoripyöriä; Muistan hyvin minkälaisia luulo-ohjeita ja neuvoja joskus sai
kun Tunturia piti raplata. Eikä tilanne aikuisena työmaallakaan aina ollut sen parempi.
Parisen vuotta takaperin venetelakalla olisi pitänyt uusia sähköjohtoja. Mutta omistaja ( kauppatieteiden maisteri ) tiesi paremmin. Tokaisi jopa, että "..et sinäkään kaikkea tiedä."
Pistin nappulat pakkiin ja lähdin kotiin.

Soitti sitten illalla luvaten, että saan tehdä ihan mieleni mukaan.
En tiedä miten tai kuka teki. En oo käynyt...
Mitäpä sitä tietämätön ja osaamaton toisten paatteja  korjailemaan...

 Mutta!!!! Aurinko paistaa huomenna ja Nurmen Make lupasi tarkistaa vielä rengaspaineet, joten huomenna!! 

[motomatti]

Tätä mainosta ei ole maksettu, vielä.
Mainostan maisemareittiä Hämeenkyröstä Viljakkalaan. Siellä, kylänraitilla, matalassa tiilitalossa, ent. pankkirakennus, on mainitsemani Bistro. Ruokaa, välipalaa, baarituotteita ja talouskauppa myös. Palvelu on hyvää. Paikallisetkin viihtyvät siellä. Siitä on hyvä jatkaa hyväkuntoista, asfaltoitua maaseutureittiä, useampaankin suuntaan. Parhaat maisemat ovat Luhalahden kautta Parkanoon. Tuli sade enkä Luhalahteen sitten lähtenytkään. Ryystin tuplakahvit ja leivoksen Viljakkalassa. Viikolla sulkeutuu jo iltapäivällä mutta viikonloppuisin on iltaisinkin auki.

[Jukka Laine]

Joskus pohojoseen mennessä ajelin Hämeenkyröstä Kyröskosken läpi ylöspäin ihan sen taatta koska uimariaikana ideoimme kamujen kans urheiluseurojen nimiä, joista tulis oiva lyhenne verkkarin selekään. Paras oli Kyröskosken Pärske. Ehkäpä eläkkeellä sinne sitten senioriseuraa perustamaan. Olis komijaa.
Lupsakkaa Vappua!

[Breeze]

Paras oli Kyröskosken Pärske.

Aikoinaan meidän kylällä oli yöttömän yön turnaus, jossa pelattiin kaukalopalloa perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään.
Oli työpaikka-, kaveri- ja kaupunginosajoukkueita.

Kyrönniemen kaupunginosan joukkueen nimi ei kelvannut järjestävälle taholle, joten piti tyytyä Kyrönniemen Pärske nimeen.

Ko. nimeä on käytetty monessa muussakin yhteydessä

[TunturiTT]

Lumet on sulaneet täältäkin ja tänään ulkoilutuskin kurapyörää ensimmäistä kertaa ilman piikkejä.
Kaverin ruiskupyörä ei halunnutkaan polulle, ei edes luvannut. Jätettiin kärryyn ja muut lähdettiin ladulle. Kyllä oli ajaminen vaikeata. Talven jäljiltä tuntuu, kuin olisi eri laji kyseessä. Muutaman kilometrin kivikkopolkuajon jälkeen kädet alkoivat huutaa hoosianna liiasta puristamisesta. Pyörän kaasari temppuilee.
Ajellaan takaisin kärrylle. Kotiin ja pihassa huomaan, että eturattaan ja ketjun välissä on pyörähtänyt joku kivi tms, muutama hammas puuttuu. Myös ketjuun on ilmestynyt pari jäykkää kohtaa. Oli kyllä vaihtolistalla, mutta nyt nopeutetulla aikataululla. Takaratas ja ketjut sattui löytymään tallista, kun kaiveli, eturattaan joudun ostamaan. Ja etsimään kaasarin keskirungon tiivistesarjan. Vähän hoppu tulee, kun pitäisi lauantaina viedä pikkuveli uuden pyöränsä kanssa ladulle.
No, kausi avattu.