Huoleton on hevoseton mies. Tieto lisää tuskaa. Mitä pää ei tiedä, sitä sydän ei sure.
Sananlaskuja piisaa, osa on oikeassakin. Mittareita käyttäessä pitää tietää hiukan sähköopin perusteita. Akkusähköoppi ei ole aivan helppoa, sen todistaa tämän ikuisuusaiheen suosiokin.
Olen samaa mieltä, että amppeerimittari auttaa parhaiten seuraamaan sähkötalouden tilaa. Se tarvitsee myös vähiten pähkäilyä. Muutaman periaatteen tietäminen riittää, ne Matti jo selittikin.
Koska amppeerimittari on virtamittari se asennetaan virtapiiriin sarjaan. Järjestelmän virta siis menee mittauspiirin läpi, eikä se ole pieni virta. Kannattaa valita mittari, jossa on shunttivastus. Se on isotehoinen ja pienivastuksinen vastuspalikka. Yksinkertaisen miehen mittarissa se shuntti on mittarin rasiassa sisällä. Se ei ole hyvä. Parempi on erillinen shuntti. Silloin ei tarvita paksujen johtojen pitkiä vetoja. Shuntti on akun navassa lähellä, ikään kuin akunnavan jatke. Muu johdotus on hituvirtalankaa ja niiden päässä mittaripaneelissa on mittainstrumentti, joka oikeasti mittaakin millivoltteja. Oheinen mallikuva on Bilteman PDF ohjeesta heidän myymästä tuotteesta, joka ei ole edes hinnan kiroissa.
Volttimittari on helpoin asentaa – väärin. Jos se asennetaan oikein se johdotetaan saamaan mittaussuureensa mahdollisimman läheltä akkua. Muuten sen näyttö vaihtelee sen mukaan paljonko on kulutuskuormaa samassa virtapiirissä jossa se itse on. Se ei ole akun jännite koska siinä on mukana johdotuksen jännitehäviö. Sähköopin mukaan näillä pienillä jännitteillä, 12 voltin nimellisjännitteillä, jännitehäviöt johdotuksessa ovat nimellisjännitteeseen verrattuna merkittäviä. Seurauksena on tulkitsijan hämmennys ja virhepäätelmät ja turha huoli.
Kun volttimittari kytketään omalla langoituksella suoraan akkuun siltä jää puuttumaan ainakin kaksi tärkeää asiaa: suojaava sulake ja virran katkaisu pysäytettäessä. Muuten se kyllä olisi paras. On siis etsittävä kytkentäpisteeksi sellainen sulake, pienin mitä rasiassa on, jossa virta ja siis kulutuskuorma ovat pienimmät. Sen olisi myös oltava sammutuksessa katkeava virtapiiri. Tulee siinäkin pieniä heittoja, mutta kaikkea ei voi saada. Langoitus itse ei ole ongelma, koska sen voi tehdä hituvirtajohdoilla, eikä sen pituudellakaan ole oleellista merkitystä, koska mittarin omakulutus on mitätön.
Ylläpitolatauksesta:
Virheitä voi siinä tehdä ainakin kahdessa asiassa. Voi valita ylläpitoon laturin, joka ei sitä ole. Laturin, joka ainoastaan katkaisee latauksen automaattisesti tavoitejännitteen tultua saavutetuksi. Itsekin sellaiseen haksahdin ja uteliaana sitten sen tutkin. Se katkaisi kyllä virran, eikä yliladannut akkua, mutta ei jättänyt pientä ylläpitovirtaa vaan 12 mA purkausvirtaa. Akku tuhoutui. Toinen virhemahdollisuus on kytkentä akkuun, joka on ajopelissä kiinni. On suuri kiusaus kytkeä käyttäen valmista apuliitintä, tupakansytyttimen plukia tai vastaavaa. Se ei ehkä olekaan tarpeeksi suoraan akun navossa vaan välissä on releitä tai muuta rompetta, joiden toimintalogiikka on tuntematon.
Ylläpitoon on tehtävä suora yhteys akkuun ja virta, tavallisesti n. 40 mA, varmistettava mittaamalla. Tarkka tarvittava virta on määriteltävä mittaamalla ajopelin omakulutusvirta irrottamalla akun napakenkä, hyvästi asetukset, ja mittamalla sarjassa virtamittarilla. Ylläpitovirta pitää olla vain aivan vähän suurempi kuin omakulutus. Pitää muistaa, että omakulutusvirtakin saattaa vaihdella kun ne ajopelit ovat niin viisaita ja omapäisiä nykyisin.
