Sisärenkaallisen puhkeamaan on tähän asti auttaneet rengasraudat, paikkaussarja ja pumppu. Siis pyörä irti, päällikumi toisesta reunastaan auki, kumi esille, vuotokohdan etsintä ja paikkaus ja sama toisinpäin. Jokusen kerran tienvarressa tämän tehnyt. Ei ole kummoinenkaan homma jos on harjoitellut. Aikaa menee, tapauksesta riippuen, puolesta tunnista pariin tuntiin. Pumppu tai kaasupatruunat pitää olla matkassa. Muutoin voi joutua jalkaväkeen.
Pyörien rakentelijat näyttävät suosivan pinnapyöriä ja niissä sisärenkaatonta päällikumia. Perinteinen vanteen keskelle pinnattava ei sinällään pidä ilmaa. Jossain näin tarjolla sellaisia pinnoihin tulevia muttereita jossa on ura o-renkaalle. Eli on liki yhtä hyvä kuin umpivanne ja, oletettavasti, vanne myös sisärenkaattomaan käyttöön tehty.
Myös pikaratkaisuja olen nähnyt eli on kyseisen mutterin kohdalle vanteen sisäpuolelle levitetty jotain tiivistemassaa, ehkä uretaania. Saattaa hyvinkin pitää ilmatiiveyden vaan tulee vastaa kaksi ongelmaa: miten voi liimauksen jälkeen kiristää tai säätää pinnausta ja onko vanne sitä tyyppiä muodoltaan että sopii sisärenkaattomaan käyttöön. Toisin sanoen rengas ei ole kiinni vanteessa niin lujasti kuin olisi sisärenkaattoman vanteen suhteen.
Laiskalle pumppaajalle apua näistä:
https://www.storm-motor.fi/merkkikohtaiset-osat/co2-patruunat-renkaanpaikkaussarjaan-2-x-16g/