Tulevaa kautta

[TimoEv]

Tulevaa kautta tässä miettinyt.
Matka vois olla Sveitsiin. Tarkoitus käydä katsomassa Eiger-vuori. Olen autolla mennyt muutaman kerran Ruåtsin kautta Tanskaan, eikä se ole varsin mieltäylentävää ajamista.
Mitäs arvon veljeskunnassa ollaan mieltä, laivalla suoraan vs. Ruåtsin kautta?

Toinen juttu olis kevätajelu. Mitäs, jos kokoononnuttaisiin Tuusulan IT-museolle? Voitais saada evltn Keijo Tossavainen kertomaan ohjusasioita ja muutenkin opastettu tutustuminen.

[Kimmo Saarelainen]

Moi!
Vanhana IT-miehenä IT-museo kiinnostaa.
Tuli palveltua Hyrylän IT-rykmentin ohjuspatteristossa 1982-83.
Sain oppia veli-venäläisen aluetorjuntaohjuksista.
Nythän ne "makaa" siellä museolla.
t. Kimmo

[egon]

Jos ei ole kova kiire, niin Ruotsin puolella pystyy ajelemaan pitkät matkat hiukan hitaampia maisemateitä alas saakka. Tuleehan siinä matkaa lisää, mutta verrattuna suorimman tien politiikkaan siinä on paljon hyviä puolia. Majoituspuoli ei svenssoneilla ole ihan yhtä kehittynyt kuin monessa muussa maassa, mutta ei olla vielä taivasalle jääty vaikka tiukkojakin paikkoja on ollut kun on matka osunut heinäkuulle ja kaikkialla on silloin täyttä. Itse en viihdy laivalla oikein ollenkaan, mutta se on tuo kuuluisa makuasia miten siellä kukin viihtyy. Oma valinta olisi ilman muuta yölautalla Naantalista Kapellskäriin ja siitä suoraan sisämaahan hiukan pienemmille poluille ja sitten keula etelään. Tanskassa ei ole kovin mielenkiintoisia maisemia, joten lyhin tie Saksaan menee Rödbyn kautta. Saksassa kannattaa Ruhrin teollisuusalue kiertää joko idän tai lännen puolelta koukaten. Siellä on usein ruuhkia ja muuta hermoille käyvää ainakin töihin meno- ja paluuaikoina, eikä moottoritiet kyllä siellä ole muutenkaan maisemateitä.  Paluukyytiin laiva voisi olla hiukan paremmin sopiva vaihtoehto jos on ehtinyt jo hiukan reissussa rähjääntyä niin kuin siinä usein tahtoo käydä.

[motomatti]

Omat reissuni, useimmiten, ovat lähteneet Helsingistä tai Hangosta. Rantautuminen Saksaan tai Puolaan. Baltian reittiä en ole kulkenut.
Paluumerimatka alkoi usein Travemundesta tai jostain idempää kuten Rostockista. Turkkilaislaivoja en voi suositella vaan niilläkin matka taittuu. Toki Ruotsin kauttakin on palattu. Pitihän se uusi silta vilkaista.

[JK]

Rouvan kanssa tehtiin, kylläkin autolla, ennen koronakurimusta reissu itämeren ympäri. Via Baltican kautta Puolaan-Saksaan-Tanskaan ja Ruotsin itärannikkoa myöten Tukholman lauttarantaan. Kyllä maata myöten oli kiva kiertää ja todentaa monimuotoinen Eurooppa sisämeremme ympärillä. Tiet hyviä ja tosiaan vähän karttaa selaten upeita ja erilaisia maalaismaisemia. Puola verronkin yllätti siistillä maaseudulla. Ruotsin etelä on vaurasta postikorttimaisemineen, se heille suodaan. Rouva on innokas autolla ajaja, niin sai rauhassa silmäillä mitä tie toi tullessaan.
Ei kai sillä väliä millä menee, kunhan vaan lähtee.

[Passo Stelvio]

Suosin laivalla Travemundeen, yli 30 kertaa matkustanut. Viimeksi pariviikkoa sitten. Laivalla voi laiskotella. Vähän parempi hytti ikkunalla, ei ole paljon kalliimpi kuin umpi koppi. Nautinto suurempi.
Sveitsiin mekin ensi kesänä haikaillaan. Tosin auto ja huvilateltta. Genevenjärven rannalle.
Ilmatorjuntamuseossa en ole käynyt, vaikka aika monessa sattuneesta syystä.

[TimoEv]

En lähde laivalle, jos ei ole välttämätöntä. Sen verran on töissä kölin päällä tullut oltua...Mutta, kun asumme täällä peränurkan "saaressa".
Pyörittelin tuossa nettiä ja vertailua; Jos ei erityisesti halua a) ajaa paljon tai b) ajaa Ruotsissa, on laiva parempi vaihtoehto. Rahallisesti ei ole juurikaan eroa, vaikka Saksan-laiva ensin vaikutti kalliilta. Maksaahan se bensakin Ruattinmaalla...
Ja molemmissa tapauksissa on - noin periaatteessa - yövyttävä Hampurin seutuvilla.

Taidan käydä Mikkelissä... Kun joulupukki toi Museokortin...

[Hajakenttä]

Taidan käydä Mikkelissä...

Milloin meinasit? Kesällä vai talvella? Mikkeli on vanha kotikaupunkini, yksi niistä, ja sattaisin ajella kanssasi sinne jonain kauniina kesäpäivänä. Jos vanha raato vielä kykenee...

Mikkelissä on joitakin museoita, mutta aika sotaisia enimmäkseen. Vanhassa varuskunnassa keskellä kaupunkia on jalkaväkimuseo. Aika hyvä yleiskatsaus vanhaan meininkiin kaikkine pienoismalliperformansseineen. Samassa varuskuntamiljöössä on myös huoneistohotelli Marja entisessä varuskuntasairaalassa. Majoituimme siellä kurssitapaamisessa (PK-32) joitakin vuosia sitten ja silloin se oli hiukan likaisen tuntuinen, mutta edullinen. Siinä vieressä on tilauksesta auki porukoille entinen upseerikerhon ravintola, jossa PK-32 söi veljesillallisen, joka oli aivan mainio. (Äitini oli upseerikerhon emäntänä 60-luvulla, kun siellä vielä oli varuskunta.) Päämajakaupungissa on tietenkin päämajamuseo, näkemisen arvoinen, mutta tarvitsee ehdottomasti opastuksen, muuten siitä ei saa mitään irti. Naisvuoren kalliossa on museoituna lähes entisellään viestikeskus Lokki. Se on aika äkkia katsottu ahdas ja yllättävän pieni tunneli. Sähkötyspöytiä, kaukokirjoittimia ja puhelinkeskus. Isoja radioita sieltä ei löydy, vaikka sieltä oli yhteudet kaikille rintamille. Radiot, A ja AB asemat, olivat kaupungin laidalla lentokentän jatkeella olevalla isolla peltoaukealla, joka nykyisin on jo asuinaluetta. Radiot releoitiin johdinteitse Lokista. Nykyisin Annan ja Anna-Bellan näkee enää Viestimuseossa Riihimäellä, mutta sehän onkin siinä matkan varrella. Voin tulla näyttämään paikan, jos et muuten löydä – vitsi vitsi. 

Mikkelin landella on myös museoituna maatalo, jossa Marski bunkkas pommituksia karussa. En muista paikan nimeä, vaikka siellä kerran kävinkin, mutta se on vain savolainen maatalo, jossa ylipäälliköstä on muistona vain kirjoituspöytä.

Maataloista puheen ollen – on Mikkelissä kyllä mielenkiintoinen miljöö: Kenkäveron vanha pappila puutarhoineen.

En malta olla kertomatta, että tätini, äitini isosisko, oli lottana sähköttäjänä Lokissa koko sodan ajan. Isäni oli sähköttäjänä Syvärillä ja Aunuksessa. Tätini myöhemmin tutustutti isäni pikkusiskoonsa, josta tuli äitini.

[millegt]

mikkelistä jäi mieleen 2009 jukolan viestin kakkos-osuus, varottelivat että älkää juosko poteron kuoppiin ja niitä siinä sitten pimiässä kesä yössä piti varoa . . .

[motomatti]

No, nyt tulee kunnon juttua!
Näin, entisenä nuorukaisena, tuo palvelusaika tuli käytettyä ilmavoimissa, ensin Teknillisen Koulun peruskurssin käytyäni apumekaanikkona ja sittemmin mekaanikkona ja asentajana Valmet Lentokoneteollisuuden jäljiltä. Redigo, Hornet, ja pari avaruusalusta tuli duunattua. (Sittemin Patria Aviation.) Kuorevedellä nyk. Jämsää, on pienoinen museo: https://www.ilmailumuseot.fi/museot/hallinportti-ilmailumuseo--hallinportti-aviation-museum
Lisää löytyy Vesivehmaalta.

Toki kaikki tietävät Jyväskylän liki Tikkakoskella olevan museon: https://www.ilmailumuseot.fi/museot/suomen-ilmavoimamuseo---finnish-air-force-museum

Noin muutoin voin suositella Kollaa- ja Häyhä-museota Rautjärvellä jossa paloi vasta kirkko. https://www.kollaa-simohayha-museo.fi/fi/etusivu
Suosittelen myös, sekä motoristeille että vaivaisille autolla kulkijoille: https://sotatie.fi/ Reitti on soratietä pääosin ja ohessa myös Suomen ja EU:n Itäisin Piste jossa suolammessa on rinnakkain Neuv... eikun Ryssiän ja Suomen rajapaalurivit. Kameravartionti. Kyse on opaskylteillä varustettu yksityisteistä ja metsäautoteistä mutta kyllä siellä kaksipyöräisellä pärjää. https://mohkonruukki.fi/ Nähtävää ja ruokaa. Ilomantisissa on myös Rock-museo: https://heili.fi/uutiset/item/9524-nayttely-hurriganes-on-ilomantsin-suomirock-nayttelyn-vetonaula  Eli Ilomantsi go go! Niin, ja Viinitorni jossa anniskelupaikka huipulla. Taidehissillä pääsee. Voi katella mitä rajan takana tapahtuu...

[JK]

Museot on aina pysähtymisen arvoisia, jos aikataulu antaa myöten. Museokortti on yksi parhaista palveluista mitä yhteiskunta tarjoaa, hinta/laatusuhde on kohdallaan, jos muistaa käyttää. Nämä nyt esillä olevat eivät ole sen piirissä ja osaan ei tarvitse rahapussia kaivaa, ellei halua kannattaa ajatusta.
Kotoiset kulmat helposti jää selaamatta, onneksi intoa on riittänyt näidenkin koluamiseen Pistän tähän muutaman hyvän vinkin, jos eksytte Kymenlaaksoon:
https://www.ilmailumuseot.fi/museot/karhulan-ilmailukerhon-lentomuseo--aviation-museum-of-flying-club-karhula
Ilmailukerho on Insinöörieverstiluutnantti (evp) Jyrki Laukkasen avulla saanut kerättyä ilmavoimien kalustoa kerhon oman historian sekaan. Erikoisuutena se, että siellä on avoimet ovet, jos lukko ei ole hangaarin ovessa. Omaan tahtiin saat tutustua tarjontaan. Kenttä on kesällä aktiivinen purje- sekä moottorikoneiden paikka. Kentällä myös hieno historia sotiemme ilmapuolustuksen osana.

http://ilmakilta.info/mersu.php
Utin ABC:llä stopatessa kannattaa ulkoilla sen verran, että käy katsomassa vitriinissä olevaa Messerschmitt Bf 109 G-6 MT-452.
http://ilmakilta.info/muistome.php
Samalla kenttäaukealla on myös muistomerkki kaikille ilmavoimista 1939-1944 varjolaivueeseen siirtyneille, sekä Rissalan DC-3 onnettomuuden muistomerkki.

Utin kentältä lähti 6.1.1940 luutnantti Jorma Sarvanto Fokker D.XXI FR-97 koneellaan tiputtaen 4 minuutissa 6 venäläistä Iljushin DB-3M pommikonetta. Maailmanennätys, joka on varmaan jäävä ikuiseksi. Maastossa on vielä havaittavissa koneiden putoamis paikkoja, joita on kentästä etelään. Heinäkuussa 2020 siirrettiin VT 15 tulevan remontin alta maastohaudasta Juurikorvesta  yhden koneen miehistön jäänteet haudattavaksi Hirvelän hautausmaalle. Suomessa kunnioitetaan sodan uhreja, olivat ne omia tai vihollisia.

Nyt ei enää sotaisaa tarinaa, vaan teollisuushistoriaa aivan kotikulmalta:
https://visitkouvola.fi/fi/c/253/ankkapurhan-teollisuusmuseo
Hieno kokonaisuus, jossa saa käsityksen 150 vuoden taipaleesta metsiemme kullan muokkauksesta markkinoille, sekä seutukunnan historiasta.
Maailman ainoa kokonaisena säilynyt jatkuva käyntinen kartonkikone vm. 1897, oli ensimmäinen suomessa.

Samaa aihetta vähän pohjoisempana, mutta Kouvolassa tämäkin.
https://www.verla.fi/
UNESCON maailmanperintökohde...kertonee mitä laatua on odotettavissa. Museoitiin 1972, tänä kesänä oli juuri 50 v. juhlat.
Noilta nettisivuilta löytyy varmasti kaikki mitä tarvitsee. Verlan kahvilassa on ollut aina hyvä lohisoppa, toivottavasti on ensi kesänäkin. Vaimo väelle on käsityöpuotia, hieno puutarha ja komeat maisemat kosken partaalla.

Että pääsee museokorttiakin kuolettamaan:
https://www.merikeskusvellamo.fi/
Arkkitehtonisesti upea rakennus, mutta katon kanssa ollut alusta asti ongelmaa. Onneksi pääsivät tänä vuonna sopuun asiasta. Sisällä maakuntamuseon näyttelyt, esim. Puun Vuoro-kunnioitus Kymenlaakson metsäteollisuudelle ja sen tekijöille.
Tietysti tärkeimpänä merimuseon sisänäyttelyt ja kaikki ulkona olevat veneet ja laivat. Toukokuussa pääsee majakkalaiva Kemiin, jäänmurtaja Tarmoon jne. Lounastaa voi merellisiä maisemia katsellen, no näkyy siinä myös satamaakin.

Esim. näitä kohteita meillä päin.

[TimoEv]

Sotaväessä olin vain linnakkeilla: Jaskari-Utö-Örö-Isosaari ( Kuivasaari ).  Tosin opiskelua piti välillä suorittaa Saimaan rannalla. RauK:n jälkeen siirryin Örön linnakkeelle. Pelottelivat ja pottuilivat ennen sinne menoa - vaan paikka oli ja on upea! Kannattaa käydä, jos on aikaa https://www.visitoro.fi/ .
Syksyllä -74 oli paikalla kaksi kapitulanttia, kolme alik. ja 27 tykkimiestä. Oli kuin töissä käynti - palkka vain oli huono, 2,20mk/päivä+ylöspito.
Ja sitten kun myöhemmin kävin Vekaralla, niin ruokalan ovella meinas tulla shokki: 2000 ukko lusikoi papusoppaa ruokatuvalla "... ei tämmösiä olekaan..."Huh!
Poistuin sotaväestä siirtymällä laivastoon.

Laivastossa ollessa olin työmatkalla Tampereen Aitovuoressa. Ja työvaatteissa tietenkin. Jäi aikaa, joten matruusi ajoi Laukontorille ja minä Kaijakkaan päivätansseihin... Olis "merikapteeni" saanut viikon ilmaiset majoitukset ja joka päivä eri osoitteessa, jos vain... Ilmeisesti olin ensimmäinen musta-valkovaatteissa kaupungissa käynyt...

Nyttemmin olen ollut oppaana neljällä eri kivellä.

[Urpo ja Turpo]

Urpo oli ilmatorjuntakirjurina Hyrylässä. Tehtävänä oli muun muassa paikallisen kerhon jäsenrekisterin teko tietokoneelle ja ammuntatulosten analysointi. Ampumaleirillä kirjureiden teltassa oli puulattia ja oikeat sängyt. Siellä oli vähän sama tilanne kuin nykyään siviilissä eli sähköä piti säännöstellä. Jos käytti sähkölevyä niin lämpöpuhallin ei saanut olla samaan aikaan päällä tai sulakkeet paloivat.

[egon]

Ilmavoimien teknillinen koulu tuli käytyä Kuorevedellä. Oli mielenkiintoinen paikka, varsin mukavaa sakkia ja fyysisesti partiopoikien meininkiä. Varsinainen työjakso meni sitten kuljetuslentolaivueessa Utissa Leko-puolella. Oli mieleenpainuva kokemus päästä ylivääpelin kanssa aamutarkastukseen DC-3:lle ja hänen hyvässä opastuksessaan ruuvata 33 litran 1200 hevosvoimainen Pratt/Whitney  Twin Wasp tulille!  Utissa oli niissä vanhoissa kasarmeissa aivan oma tunnelmansa ja mekaanikkojen kanssa jokapäiväinen puuhailu oli kuin mikä tahansa muukin työ ilman turhaa äkseerausta. Tyttäremme syntyi tuolloin ja erään toisen alikessun kanssa polteltiin muhkeita sikareja juhlan kunniaksi  kasarmin päädyllä. Ajeli siihen paikalle myös komppanian päällikkö, jolle tehtiin sitten ilmoitus: Tyttö tuli herra kapteeni!  Sotilaallinen vastaus oli: Onnitteluni, suuret rakastajat tekevät tyttöjä!

[motomatti]

Omalle kohdalle osui ensin Suomessa koottu harjoitussuihkari Fouga Magister ja jo kohtapuoleen Draken kaikkine eri versioineen. Siinäpä olikin opettelua vaan hyvin meni tenteissä. Historiaa nekin. Tottakai Saab Safir tuli tutuksi myös. Jotenkin jäin sotilasilmailuun koukkuun sillä niitä hommia, politiikan ja järjestötötoiminnan ohella, puuhasin alaa leipätöikseni niin että Hornetkin tuli tutuksi.

Jos jotain negatiivistä pitää hakea niin Lapin Lennoston käytössä oleva platta ja kenttä ovat hyvin tuulisella paikalla vaaran laella. Kevättalven viima ei meinannut varusteiden ulkopuolella pysyä. Toisaalta, keväällä ja kesällä, ei ollut itikoista vaivaa.
Siitä tulikin muistikuva että lähistöllä on eräs WW2 muistomerkeistä eli saksalaisten hautuumaa. https://www.visitrovaniemi.fi/fi/kayntikohde/saksalaisten-sotilaiden-hautausmaa/

Sitten ihan toisaalla täällä kotinurkilla on Helvetinkolu. Sinne on kestopäällystetie perille asti ja varsin mukava ravintola jossa saa paikallista lihaa villisiasta ja strutsista. Annoskoko riittävä. Olen ravintolan pariin kertaan testannut ja kelvolliseksi todennut. Jos isommalla porukalla niin kannattanee tehdä varaus. Myös majoitusta tarjolla. Niin ja se rotkojärvi-sarja sekä itse Kolu. Retkeilyjalkineet mukaan. https://www.luontoon.fi/helvetinjarvi
Ravintola: https://helvetinportti.fi/