Asuntoyhtiöt toimivat edustuksellisen demokratian periaatteella. Siksi kaikki tällainen niissä lähtee keskustelusta. Jos luodaan ja ylläpidetään hyvää keskusteluilmapiiriä nämä asiat järjestyvät aika helposti. Kun johtokuntiin ei ole vapaaehtoisia tarjolla on otettava niitä joita saadaan. Kun ihmiset pelkäävät joutuvansa johonkin vaikeisiin tehtäviin, joita eivät ehkä osaa ja joutuvat siten noloon asemaan, he eivät edes tule yhtiökokouksiin. Siksi johtokunnissa usein on niihin tehtäviin kelpaamattomia ja kelvottomia henkilöitä, joita paremman puutteessa siedetään. Päätökset sitten ovat samaa tasoa. Meidän naapurustossa on yhtiö, jonka puheenjohtaja on despootti, joka haluaa vain päteä, jäsenenä 80v vaari, joka on arka ja hiljainen, eikä sano yleensä mitään mihinkään, toisena jäsenenä nuori mies, joka on heikkolahjaisuuden vuoksi eläkkeellä ja sanoo juuri niin kuin käsketään sanoa. Valitettavasti tällainen, tai vastaava asetelma on aika yleinen.
Meillä ei ole yhtiössä autotalleja ja pihaakin on niin vähän, että parkkiruutu saadaan vain vaivoin kaikille. Jos olisi tilaa niin varmasti saisimme moottoripyörille pari pikkuruutua ihan sopuratkaisuna. Parkkipaikkamme on muutenkin niin näkökatveessa, että moottoripyörää en halua sinne jättää. Olenkin tehnyt omalle etupihalle (rivitalo) betonilaatoista sopivan tilan pyörälle. Yhdenmukaisuusperiaatteen vuoksi olemme sopineet johtokunnassa, että muutkin saavat sellaisen tehdä tarvitessaan ja sitä varten on varattu laattojakin. Yksi on jo naapuriini ilmaantunut ja toinen vastaava kolmipyöräistä sähköskootteria varten on myös tehty. Nyt vaan on käynyt niin, että naapurin nuorimies on ymmärtänyt asian väärin ja hänen pihaansa on syntynyt purkupyörien romuvarasto kaikkine romppeineen ja öljypyttyineen. Jälki on sen näköistä, että me muutkin joudumme kohta luopumaan moottoripyöräpaikoista kun koko periaate joudutaan kieltämään yleisen siisteyden säilyttämiseksi. Sivistyneet ohjeistuspuheet eivät näy auttavan.
Olen minäkin pientä remonttia siinä pihalaatalla tehnyt, mutta kaikki varmaan ymmärtävät se toiminnan rajallisuuden. Öljynvaihdossakin saa olla tarkkana, että ei lirahda tippaakaan maahan. Kukaan ei kuitenkaan ole tullut kieltämäänkään ja jälkeni aina siivoan. Mitään isompaa en kehtaa siinä tehdäkään. Starttimoottorinkin irrotin hämärissä ja vein olohuoneen lattialle kunnostusta varten.
Harmillista kyllä, paikkakunnalla ei ole sellaista kerhotoimintaa, jolla olisi mahdollisuutta ylläpitää kerhotallia. Välillä on käynyt mielessä, että pitäisiköhän perustaa sellainen? En vaan aina tahtoisi olla kaikessa se puuhamies, ikääkin jo alkaa olla.
Kaikilla kunnilla on lain mukaan rakennusjärjestys. Se on kaikilla aika yhtenäinen siltä osin, että jokaisella rakennetulla tilalla on käyttötarkoitus. Kun tuttavani alkoi vuosikymmeniä sitten rakentaa myyntiin soutuveneitä rintamamiestalon aika tilavassa autotallissa talon kellarissa piti tehdä käyttötarkoituksen muutos. Autotalli muuttui veneveistämöksi. Niin jatkui sittenkin kun talon viereen rakennettiin uusi rakennus venevaistämöä varten. Kun puuseppä kuoli ja talo myytiin, uusi omistaja halusi talliin auton ja kellarin veneveistämö muutettiin anomuksesta kunnan päätöksellä autotalliksi. Sama periaate koskee isompiakin taloja. On aika veteen piirretty viiva, milloin auton tai moottoripyörän satunnainen huolto on jo korjaamotoimintaa. Riitainen johtokunta tai despootti puheenjohtaja voi tietysti pätemisentarpeessaan vetää itse viivansa. Palokunta ei voi mitään poikkeuslupia antaa, se vain noudattaa lakia. Kun besiiniä saa kiinteistön kellarissa olla muistaakseni 60 l se tarkoittaa koko kiinteistöä. Jos siis on 30 asuntoa ja yhdellä on autotallissa 20 l jerrykaannullinen bensiiniä, muilla saa olla 1,379310345 l jokaisella tasajakoperiaatteella. Tankeissa olevaa ei lasketa. Kunta tuskin suostuu muuttamaan asuinkerrostalon autotallia korjaamoksi, tai edes veneveistämöksi, mutta kirjavarastoksi olen nähnyt muutetun.