Ohipuhallusta V85tt

[@]

Näin on, ja tuo perävaihteen vuoto-ongelmakin koski tiettyä valmistussarjaa 2019 vuosimalleista ja nekin on jo takaisinkutsuttu samana vuonna.

Tässä saksalainen Martti repi pelihousunsa kun V85TT pukkasi öljyt takarenkaalle 5000 km:n jälkeen. Tapaus on sattunut vuosi takaperin eli lokakuussa 2020:

https://www.guzzisti.de/forum/topic/5690-probleme-mit-v85tt/

[Monti]

Koitan olla säikkymättä negatiivisia arviointeja vaikka laitoinkin vähät rahat kiinni mustaan hevoseen nimeltään Nevada 2001. Motomatilta haluaisin kysyä tässä välissä että onko se Redline tohon pikkulohkoonkon sitten se suositeltu? Tiputin sen pois vertailusta koska pullokoko on niin hassusti vajaa mutta sainkin kuulla että kyllä se litrasta menee. Peräöljy ja molykote on jo hommattu ja riittänee ikuisuudeksi.

[motomatti]

Redlinen paksumpaa muhjua olen käyttänyt isolohkoisten 5-vaihteisten vaihteistoissa. Moottoriöljyksi voi laittaa suositusöljyn ja mikäli haluat niin RVS:n seuraksi. Saman voi tehdä vaihteistolle. Kertakäsittely riittää pitkäksi aikaa. Aikoinaan ei käytetty pikkulohkoperissä muuta kun suosituksen mukaista peräöljyä. Aika kankeaa tavaraa. Mutta tuskin se Molykote siellä haittaa tekee. Molykotea pitää laittaa viisivaihteisten isolohkoisten perävaihteisiin. Siis siihen vanhaan ison soppalutasen kokoiseen. Myöhemmin on tullut muitakin aineita Molykoten oheen. Joidenkin toimintatapa on erilainen kuten juuri RVS:n ja muiden sen kaltaisten. Mutta jos käyttää RVS:sää niin muuta lisäainetta ei kannata sekottaa samaan paikkaan. Mikään Guzzimalli, poislukien Valvole Idraulico -malli ei vaadi öljyiltää kovin tarkkaa luokitusta. Itse käytän halvemman pään merkkiöljyjä.

[Monti]

Mä en tunne öljyjä enkä tiedä mikä on laatumerkki mutta koitin pähkäillä että jos pääsen mahdollisimman lähelle alkuperäistä ohjetta niin ei voi mennä isosti pieleen ja kuvan öljyihin päädyin. Kysyin Redlinestä mutta ymmärsinkö oikein että se on enemmän isolohkoon sopivaa ja pysyttelen siis aikasemmassa suunnitelmassa?

[@]

Minun Cali, vm.2008 / 107´000km, on mielestäni erittäin luotettava.

Kilometrimäärä on vielä aika vähäinen mutta kuitenkin selvä osoitus laadun paranemisesta yli kymmenen vuotta vanhempaan verrattuna. Toisaalta olet nyt jännän äärellä; alatko purkamaan toimivaa pyörää ja uusimaan tekniikkaa vai jatkatko ajamista entiseen malliin ja otat riskin tekniikan pettämisestä. Olet ainakin siinä mielessä hyvässä asemassa että olet saanut myöskin tietoa Guzzien heikkouksista etkä pelkästään hymistelyä niiden ylivertaiosuudesta suhteessa muihin merkkeihin.

Ilmajäähdytteisen isolohkon tuotannon lopetus oli joka tapauksessa iso menetys Guzzille. Erehdysten ja onnistumisten kautta saatiin epäilemättä hiottua tekniikka luotettavammaksi. V85TT:n tilanne puolestaan osoittaa että malli ei ole tekniikaltaan täysin valmis, vaan asiakkaat suorittavat testausta tehtaan puolesta.

[Junkers]

Ei kai ehjää ja toimivaa pyörää pidä ruveta purkamaan. Normaalia huoltoa tietenkin pitää tehdä ja vuosien sekä kilometrien myötä tulee kyllä uusimisen tarvetta joillekin osille. Muun muassa erilaiset tiivisteet ja letkut sekä muutkin kumi-/muoviosat tulevat vaihtokuntoon ihan ikääntymisenkin takia (esim. autoissa jakohihnoissa on vaihtokriteerinä kilometrien ohella osan ikä). Palstan tekniikkatuntijoiden viesteistä olen ymmärtänyt myös ohjauslaakereiden "happanevan" ajan myötä, ne kun eivät kuulu vakiohuoltojen ohjelmaan. Tällaista tulee varmasti vastaan merkillä kuin merkillä. 

[Jouko S]

[/quote]
Japanilainen sen olla pitää jos haluaa käyttövarmuutta ja ajaa moottoripyörällä eikä nysvätä. Olenko muuten muistanut kehua palstalla riittävästi Yamahaa, joka on rankattu maailman luotettavimmaksi moottoripyöräksi. Guzzi ei sentään ole aivan hännänhuippu, sillä peränpitäjänä on Royal Enfield 
[/quote]

Tuohon "Yamahan ylivertaiseen luotettavuuteen" liittyen yksi, tai paremminkin kaksi tapahtumaa vain muutaman vuoden takaa:
Kerhotuttu harrasti ainakin siihen aikaan moottoripyöräilyä ja noin 30tkm ei ollut vuositasolla pahakaan kilometrimäärä. Laittoi siis "kunnon matkapyörän", Yamahan Fjr:n, kun se oli hyväksi kehuttu ja tykkäsi ajella. No, harmi vaan, kun keväällä muutaman tuhatta ajeltuaan ajelut pysähtyivät kuin seinään, kun ylimääräistä rautaa alkoi tulla ulos.. Totaalinen vaurio siis! Onneksi oli takuu voimassa, mutta sen kesän ajelut tietysti vähenivät tehtaan selvitellessä asiaa. Sai sitten uuden tai olikohan kunnostetun saman pyörän ja luottamus Yamahaan palasi ja ajokilometrit alkoivat kasvaa. Kunnes muutaman tuhannen kilometrin jälkeen...sama vaurio jälleen! Pyörä lähti japaniaan tutkittavaksi ja sieltä tuli uusi moottori, mutta saate sanat olivat, että kolmatta kertaa tehdas ei enää korvaa...Aika kovat sanat ottaen huomioon, että rikkoutuneessa pyörässä oli takuu edelleen voimassa, eikä kyseessä ollut kuljettajan aiheuttama vika. Ettäs Yamaha kehtaakin..Se kesä jäi kaverilla lyhkäsille ajoille. No, niin tai näin, pyörä lähti kiertoon ja tuttu osti "varman pelin", Bemarin GS:n.
 
Trafin sivujen mukaan Yamahalla näkyy olevan todella paljon takaisinkutsuja ja vieläpä eri malleilla, jos verrataan vaikkapa Moto Guzziin:

 https://takaisinkutsut.traficom.fi/recall/filter/date/desc/63/80.

Takaisinkutsut ovat todella hyvä asia. Sieltä ne viat sitten tulevat ajan kanssa yleensä ilmi asiakkaiden testaamana Yamahallakin. Lieneekö tuokin vuonna 2020 tullut Fjr:n useita vuosimalleja koskettava takaisinkutsu mahdollisesta tulevasta vaihteistovauriosta se sama vika, mika aiheutti kerhokaverin Yamahan rikkoutumisen. Vuosimallit sattuisi ainakin kohdilleen. Niitä taitaa liikkua Suomessakin jokunen..

Kyllähän kaikkea voi sattua niin materiaaleissa, kuin kokoonpanossa, suunnitteluvirheitä unohtamatta. Ja kaikille merkeille!

Jouko

 
 

[motomatti]

Junkers otti esiin "happanevat" osat.
Voisin tähän aloittaa listauksen mitkä osat tyypillisessä California-mallistossa happanevat.
Edellä mainittiin lyhytikäiset kumiosat. Ne voi korvata, monin osin laadukkaammilla metritavaratuotteina. Tyypillinen on huohotusletku kampikammiosta runkoon. Ohjauslaakerit on suht helppo vaihtaa jos hallitsee niiden oikean säädön ja omaa kohtuullisen määrän työkaluja. Toistaiseksi vikaantumattomat ohjauslaakerit voisi muutaman vuoden välein voidella uudelleen. Varsinkin jos pyörää säilytetään ulkosalla.

Muita kohteita joita ei huollossa katsota ovat kardaanin nivel, sen kannatinlaakeri ja kardaanin takapään holkki sekä itse kardaanitunneli joka saattaa kerätä vettä sisäänsä ja ruostuttaa kardaanin urat siinä sivussa. Takanavassa on sysäyksenvaimennin. Harva sitäkään aukoo, huoltaa ja voitelee säännöllisesti.

Yksi merkittävä asia on pyörän laakerit. Huollossa saatetaan katsoa onko välystä mutta sen enempää ei voikaan tehdä. Edulliset, suojatut tarvikelaakerit vaikuttavat uutena hyviltä mutta niissä ei vättämättä ole rasvan hippua. Ovat kevyesti suojatut mutta jos suojaa pitää irrottaa voitelun vuoksi niin se todennäköisesti hieman vaurioituu.

Mitä vanhempi malli niin sitä enemmän vaijereita. Vanhemmissa on kaksikin pyörivää vaijeria: kierroslukumittarin ja nopeusmittarin vaijerit. Olisi hyvä, keston vuoksi, irrottaa nämä vaijerit ja vetää sisusta ulos. Samalla huomioida että vaijereiden alapäiden liitoshelat "helmet" eivät putoa irti ja katoa. Vaijerin voi pestä esim. Bräkleenillä kuten vaijerin sisustankin. Musta liemi sieltä lähtee. Se on vanhaa rasvaa ja kulunutta vaijeria ja sen kuorta. Jos vaijerin kuoren  suojamuovi on rikki voi sen korjata tavallisella kutistesukalla.

Muut vaijerit, nykyään ovat teflonjohteisia joten niitä ei tarvitse siivoilla tai voidella. Kestävät minkä kestävät. Jos on ikää pyörällä niin kaasu- ja kytkinvaijerit on hyvä pitää varalla tai ainakin sivuleikkurit ja vaijerinippasarja ettei pikkuvaurion vuoksi tarvitse matkaa kesken jättää. Vanhan tyyppisiä vaijereitakin on käytössä sillä halvemmat tarvikevaijerit, kuten vanhemmatkin, eivät ole teflonjohteisia vaan kulkevat suoraan metallispiraalin sisällä. Niitä voi voidella. Eipä juuri muuta.

Huolto ei myöskään puhdista, jos mitään vikaa ei ilmene, relepalkkia eikä sähköliittimiä. Vanhemmissa on avoimia liittimiä. Ne voi puhdistaa pölystä, hapettumista ja rasvasta siihen tarkoitetuilla aineilla ja vaikka hammasharjalla, pikku pensselillä, tms. Ennen liittämistä suojavaha liitinpinneihin. Myös lamppujen kannat ovat liittimiä. Uudemmissa malleissa on jo keskitason tai jopa tyydyttävällä rakenteella olevia liittimiä. Niitäkin voi vahtia ja huomioida vaikka murtuneet liittimien kumisuojat. Niiden vaihto on työlästä. Työkalut siihenkin on olemassa mutta käyttö vaatii harjaantumista liittimien purku- ja kokoonpanohommiin.

Varmaan on lisääkin vastaavia kohteita.

[egon]

Kardaanin ristinivel ja tukilaakeri ovat niksipaikka, mutta monelle liian töisevä huoltaa. Oman Millen osat olen voidellut lähes vuosittain kotikonstilla ilman isompaa purkua. Alkuperäinen nimittäin otti ruostetta jo noin 50 k kohdalla ja meni muhjuksi. Vaihdoin uudet osat joskus  -97 ti -98 ja ne taitaa olla siellä vieläkin jotain 280 k myöhemmin. Perämurikka irti ja iskarit irti niin, että takahaarukkaan saa kallistettua muutaman sentin kaatoa eteenpäin. Sitten haarukkaputkeen  vaihteistoöljyä sen verran kun siinä saa pysymään ja sitten keittiöön istumaan pullakahville vaikka tunniksi.

Öljy menee tukilaakerista läpi tai ohi niin että se upottaa suojakumin sisällä olevan nivelen ja tunkeutuu sen kaikkiin rakoihin. Sitten vaan taaksepäin kallistamalla öljy pois putkesta ja suojakumia raottamalla myös suojakumista, vaseliinia kardaanin takapään kytkentäholkkiin ja kaikki takaisin nippuun.

Jos tuo on huono kikka niin minulla on vaan ollut satumaista säkää.

[@]

Ei kai ehjää ja toimivaa pyörää pidä ruveta purkamaan.

Kyllä se vaan kannattaisi. Etenkin vaihteisto ja perä kannattaisi laakeroida. Kansiremppakin häämöttää edessä jo noilla kilometreillä, tosin se on Guzzeissa helppoa kuin heinänteko. Kun remppaan ryhtyy, miksei uusisi samalla nokkaketjua ja männänrenkaita. Venttiilionostajien kupitkin ovat taatusti jo 100 000 km:ssa aika rupiset ja kuluttavat nokka-akselia. Sitten saattaa mennä sekin vaihtoon.

On aina mahdollista että laatu on parantunut 90-luvulta. Jostain muistan lukeneeni että ainakin moottorin tasapainoitusta on parannettu.

Harrastepyörää kyllä kuuluukin purkaa ja koota, joskus jopa siinä määrin ettei sillä kerkeä edes ajamaan. 

[motomatti]

Olen usein suullisissa keskusteluissa puhunut ennakoivan huollon tarpeellisuudesta. Hankalinta on tietää milloin pitäisi se tehdä niille kohteille jotka eivät ole säännöllisen huolto-ohjelman asia. Karkeasti sanoisin että säilytyspaikasta, iästä, ajokauden pituudesta ja kilometreistä se pitäisi osata päätellä. Pyörällä jolla ajetaan talvella on huollon tarve suurempi kuin kesällä poutasäillä suoritettu ajorupeama.
Siksi on vaikeaa sanoa milloin pitäisi ryhtyä mutta heitettäköön tässä karkea esitys: 100.000 km ja syvällisempi huolto. Useimmilla talvella on pyörä jouten niin silloin voi asiaa hoitaa. Myös huoltoliikkeeltä voi pyytää listattuja hommia tekemään jos itse ei halua. Syksyllä ja keskitalvella niissä lienee jopa työn puutetta joten hintakin voi olla kohtuullisempi. Näin voi säästää pitkän sentin eikä ajokausi tärväänny.

[egon]

Tuosta japsi/italolaadusta sen verran, että ittellä on Brevalla nyt jotain 130 k varsinaisen huoletonta takana. Moottori tai looda ei ole tarvinnut toistaiseksi yhtään ainutta varaosaa. Hyvällä tutulla TDM:ssä on matkaa takana saman verran mutta yksi päällä kaikki. Minulla ei nykyisellään ole mitään tarvetta pyöräkaupoille, mutta TDM alkaa olla pehmyt joka nurkasta. Parempaa siellä on haeskeltu jo pari kesää, mutta vielä ei ole osunut mieleistä kohdalle.

[@]

Takaisinkutsut ovat todella hyvä asia. Sieltä ne viat sitten tulevat ajan kanssa yleensä ilmi asiakkaiden testaamana Yamahallakin. Lieneekö tuokin vuonna 2020 tullut Fjr:n useita vuosimalleja koskettava takaisinkutsu mahdollisesta tulevasta vaihteistovauriosta se sama vika, mika aiheutti kerhokaverin Yamahan rikkoutumisen. Vuosimallit sattuisi ainakin kohdilleen. Niitä taitaa liikkua Suomessakin jokunen..

Olen samaa mieltä takaisinkutsuista. Ei niitä pidä pelätä    Hienoahan tuo on jos saa laatikkorempan ilmaiseksi. Jammulla on tosiaan paljon takaisinkutsuja mutta niin on mallejakin.

[@]

Molykotea pitää laittaa viisivaihteisten isolohkoisten perävaihteisiin. Siis siihen vanhaan ison soppalutasen kokoiseen. Myöhemmin on tullut muitakin aineita Molykoten oheen. Joidenkin toimintatapa on erilainen kuten juuri RVS:n ja muiden sen kaltaisten. Mutta jos käyttää RVS:sää niin muuta lisäainetta ei kannata sekottaa samaan paikkaan.

Mihin perustuu käsitys ettei Molykotea ja RVS:ää pidä sekoittaa? Onko RVS noteerattu yleisemminkin Moto Guzzin suositeltavaksi lisäaineeksi?

[Henko]

Takaisinkutsut ovat todella hyvä asia. Sieltä ne viat sitten tulevat ajan kanssa yleensä ilmi asiakkaiden testaamana Yamahallakin. Lieneekö tuokin vuonna 2020 tullut Fjr:n useita vuosimalleja koskettava takaisinkutsu mahdollisesta tulevasta vaihteistovauriosta se sama vika, mika aiheutti kerhokaverin Yamahan rikkoutumisen. Vuosimallit sattuisi ainakin kohdilleen. Niitä taitaa liikkua Suomessakin jokunen..

Olen samaa mieltä takaisinkutsuista. Ei niitä pidä pelätä    Hienoahan tuo on jos saa laatikkorempan ilmaiseksi. Jammulla on tosiaan paljon takaisinkutsuja mutta niin on mallejakin.

Toki tässä varmaan kannattaisi suhteuttaa takaisinkutsuja myyntimääriinkin. Eikös Yamaha oo ollut suunnilleen myydyin merkki Suomessa?