On ollut sekä uusia että käytettynä hankittuja Guzzeja. En ole osannut valittaa aiheesta kun kaikki reissut ovat sujuneet hyvin niin kotimaassa kuin muualla Euroopassa. Matkalle en ole jäänyt. Lisäksi pyörät jotka olen käyttöni jälkeen myynyt ovat olleet vaihtoarvoltaan ihan kohtuullisia lukuun ottamatta 750NTX:ää joka ei kestänyt kuin kaksi talvea ja kolme kesää. Yhteensä viittä vaille 130000 km. Kone savutti vaan ei se vielä kovasti kulkua haitannut. Vaihdossa, jonkunmoisen välirahan maksamisen yhteydessä talouteen tuli edellisvuotista mallia oleva Ducati 906 Paso. Kauppias ei ollut kahteen kesään ja yhteen talveen saanut sitä myytyä niin väliraha ei paljoa pankkitiliä karsinut. Ajoin sillä kaksi vuotta ja kaveri osti sen siihen koeajolla tykästyttyään mutta kolaroi kohta. Epäilen että kauppias myi juuri maalautetun NTX:n kolmekymppiä ajettuna... Pyörän sen jälkeiset vaiheet eivät ole ylentäviä.
Japaninpyöriäkin on ollut satunnaisesti. Lähinnä Hondia mutta en kyennyt niiden kanssa elämään. Aina oli jotain pientä häikkää ja se, pyörien värittömyyden ohella, ei tehnyt minusta japaninpyöriin innostujaa.
Poikkeuksena nyt käytössäni oleva 1400 California jonka tietoisesti ostin viallisena ja hieman käytettynä. Kaupat sovittiin joulukuussa ja omistukseeni pyörä siirtyi varsin edullisella sopimuksella tammikuussa. Silloinen maahantuoja ei ollut saanut pyörää pelaamaan vaan oli huollon vaivoina ollut jo useita kertoja. Tämä järjestely siksi että pyörä piti rekisteröidä edellisvuonna ennen uutta vuotta umpeen menevän päästöluokan vuoksi. Varsinaista vikaa ei ollut kun ohjauslaakereissa ulkosäilytyksen vuoksi. Mutta sellainen vaiva on pikkujuttu ja tulee vastaan useimmille motoristeille jossain vaiheessa. Ne muut viat olivat CAN-väyläjärjestelmässä. Siihen auttoi GuzziDiag. Ei mennyt kuin yksi pitkä iltapäivä maaliskuussa kun pyörä oli sähköjen puolesta ajokunnossa. Ja jos vikoja ilmenee niin tiedänpä mistä etsiä. (Pahin vika oli se että oli laitettu nippusiteillä johtimia kiinni vääriin paikkoihin. Se tuotti vikailmoituksia työnään. Huollon oma moka.) Tällä pyörällä on ajeltu vain Pohjoismaissa kokolailla huoletta.
Melko pitkä vaihe oli Benelliharrastukseni. Kolme paperillista 6-pyttyistä, yksi paperiton 650:n ja varaosapyöriä niihin. Myyntihinnan sai määritellä itse. Kaikki myin.
Ei kiinnosta enää Keski- eikä Etelä-Eurooppakaan matkat. Sielläpäin kävin GT850:llä -91 Mandellossa josta jalopuisissa raameissa oleva muistolaatta seinällä vasemman olkani yläpuolella. Tein, nimittäin, asuntomme yhdestä huoneesta motoristiystävällisen ja siksi huoneessa on runsaasti alan kirjallisuutta ja muita tietoteoksia kuten Tekniikan Käsirja vuodelta 1937. Käden ulottuvilla. Lisäksi runsaasti äänentoistoon liittyvää laitteistoa. Muut euroopanmatkat olen tehnyt Quota Millellä, 906 Ducatilla, Centaurolla, ja parilla muullakin mutta en niin etelässä kuin neljällä ensin mainituilla. Niin, nykyinen milenkiinto on ollut Ruotsin, Norjan ja Suomen pohjoisosat. Mieli lepää siellä kiireettömästi ja jos ensi kesä vielä koittaa niin tämäkin koittaa taas pohjoiseen. No, Baltia ehkä...
Omissa pyörissäni on ollut, liki aina, lisäineistetut öljyt. Kuten vaihdelaatikoissa RedLine ja useimmissa perävaihteissa Molykote A. Nyttemmin olen, reilut kymmenen vuotta, käyttänyt liki yksinomaan RVS:sää moottorissa ja vaihteistossa silloin kun siellä ei ole RedLineä. Moottorit kiertävät kevyesti, mekaaniset äänet hiljaisia ja vaihteistot eivä melua paitsi 1400:ssa koska siinä on suorahampainen vaihteisto. Se hyötyy eniten, rakenteensa vuoksi, lisäaineistuksesta.
Blogissani on juttua kokolailla kaikista ongelmista. Vastapainona olen laittanut joitain viittauksia kuinka paljon on ajettu mutta matkajuttuja on siellä harvakseltaan vaikka reissuja onkin tehty. Kokonaiskilometrimäärää en osaa arvioida mutta on niitä. Keskimääräinen ajosuorite per vuosi kulkee 25000 - 30000 km välillä. Parhaina vuosina vielä enemmän. Nyttemmin, kahtena menneenä vuonna ajosuorite on puolittunut. Mutta aina olen päässyt, halutessani, reissuun. Joskus lyhyitä "kotiseutukierroksia" toisinaan ei tiedä kuinka kauas. Yleisimmät matkat ovat kuitenkin olleet kokoontumisajomatkoja. Kesäviikonlopun kaukaisin mp-kokoontuminen on usein kohteena. Toki oman paikalliskerhon riennot ovat useimmiten etusijalla. Eilen oli LCRmc:n vuosikokous ja siihen naamiaiset perään. En jäänyt naamistelemaan mutta nuorempi väki näytti olevan aiheesta innoissaan. Itse vietin Kekriä kotona Rouvan kanssa ja lähibaarissa muutaman tuopin verran siinä välissä. Muissakin kerhoissa olen vielä jäsenenä kuten MMAF, MP69, Smoto ja pari muuta. Liki kaikissa em. yhdistyksissä olen ollut "viranhaltijana" eli hallitukssa tai muissa tehtävissä kuten toimittajana, tms. Politiikan teko on ollut aina asianani koulajoista lähtien. Yhteiseksi hyväksi.