Uudet kiekot Guzziin

[@]

Laitan Calin bobber-projektissani pyöräkoot uusiksi. Eteen tulee 3.00-17 ja taakse 3,50-16 vanne. Kehät eloksoidaan mustaksi ja orgis-navat on tarkoitus pulverimaalata myös mustaksi. Ryhdyin funtsimaan tuota Guzzin napojen metalliseosta, sillä mikäli se on pelkkää valualumiinia niin se hapettuu herkästi lasikuulapuhalluksen jälkeen jos napoja ei saa nopeasti maalattua kuten saattaa käydä. En osaa sanoa onko tämä ongelma mutta ainakin etunapa on aika rupinen pinnareikien ympärillä, mikä viittaa siihen että tehtaalla maali on vedetty suoraan hapettuneen pinnan päälle.

Aika pitkä johdanto varsinaiseen kysymykseen eli siihen onko kenelläkään kokemusta napojen pulverimaalauksesta?

[motomatti]

Alumiini on epävakaa aine.
Lentokoneasennushommissa opin muutaman niksin.
Ensinnäkin: puhdasta alumiinipintaa ei saa jättää silleen vaan se pitää käsitellä välittömästi. Olis sitten kyse eloksoinnista tai maalauksesta tai vain kiillotuksesta. Alumiinipinta reagoi hapen ja ilman kosteuden kanssa ja siis hapettuu jolloin pintaan muodostuu huokoisa kerros joka kasvaa, erityisesti kosteuden vaikutuksesta, pölymäiseksi ja kertyy erityisesti sisäkulmiin ja sinne missä on muita metalleja kuten sinkkiä, rautaa tai toisen tyyppistä alumiiniä. Syntyy pieni kraatereita ja mustia pilkkuja.

Itse olen pärjäillyt ihan perusjutuilla:

Kiillotus: tehdään heti kun osan pinta on ensin hiekkapuhallettu tai mieluimmin alumiinisilikaatilla puhallettu "auki" ja aivan välittömästi lasikuulapuhallettu "kiinni" ja sen jälkeen koneellinen kiillotus. Pinta pysyy kiiltävänä varsinkin jos se vahataan kovavahalla. Toki tavallinen vahakin käy. Kiilto lähes kromin tasoa mutta syvempi. Tosin valokuvissa näyttää vain harmaalle.

Samettipinta: sama kuin edellä mutta ei kiilloteta vaan välittömästi lasikuulapuhalluksen jälkee kastetaan vahvaan alkoholiin ja laitetaan kuivumaan kuivaan paikkaan vanhenemaan esimerkiksi talveksi. Pintaan muodostuu kova oksidikerros joka kestää pesuaineita jotka eivät ole erityisen happamia (Sitruunahappo) tai emäksisiä (Jotkin tehopesuaineet). Pesu siis neuraalilla pesuaineella ja kuivaus. (pH7 tai lähellä.)

Edellisiet metodit kuuluvat osastoon passivointi ja onnistuvat vähäisillä työvälineillä. Tarvitaan siis hiekka- ja lasikuulapuhalluslaitteet sekä tarpeelliset kemikaalit. Itselläni on useimpien pyörieni pintakäsittelyt kokolailla näitä. Lasikuulilla puhaltaessa pitää käyttää alhaista painetta sillä kuulat hajoavat herkästi ja pinta ei tule halutun kaltaiseksi haljenneilla kuulilla.

Eloksointi eli anodisointi: sillä saadaan alumiinin pintaan paksuhko kiderakenne joka on sileä ja kiiltävä. Väriaineilla saa eri väristä eloksointia. Kysessä on sähkökemiallinen prosessi. Vaatii harjoittelua. Kestää erittäin hyvin korroosiota. Ohjeita löytyy netistä.

Alumiinin lakkaus tai maalaus. On hyvän näköinen aluksi. Sitten alkaa jostain reunasta tai ruuvin kannan alta syntymään hapettumaa. Jälkimmäistä voi välttää jonkin verran käyttämällä rosterisia ruuveja kiinnitykseen. Mutta missä suojauksen alta paljastuu alumiinia se alkaa ilman kosteuden vaikutuksesta hapettumaan ja hapettuma mönkiin lakan alla eteenpäin. Tyypillistä japanilaisten moottoripyörien alumiiniosien viimeistelyssä.

Jos alumiiniosaan haluaa uusia kiillotuksen niin vanha käsittely (kiiltävä alumiinoksidi) on poistettava eli uusittava käsittely kauttaaltaan. Toki puhtaus ja erityisesti keväällä tien kunnosspaidossa käytetyt aineet (urea, tms) syövät tehokkaasti alumiinia siinä kuin suojaamatonta rautaakin.

[@]

Olen samaa mieltä että alumiinin kanssa kannattaa olla tarkkana, siksipä kyselenkin. Nyt kun olen purkanut vanteet ja odottelen uusia kehiä, niin täytyy suunnitella koko homma huolella ettei mene iso työ ja rahat hukkaan. Prosessi etenee siten että ensin porataan vannekehiin reiät pinnoille, jonka jälkeen kiilloitan kehät peilinkirkkaaksi ja vien eloksoitavaksi. Akront-vanteet ovat 6000-sarjan alumiinia, joka soveltuu hyvin eloksoitavaksi.

Navat puolestaan lasikuulapuhalletaan, jonka jälkeen täytyy vielä suojata koneistetut pinnat ennen pulverimaalausta. Pulverimaalaus on tarkoitus tehdä ilman pohjamaalausta, jollaisen jotkut maalausfirmat laittavat alumiiniosille. Tästä huolimatta pinnanreiät menee ainakin osittain tukkoon, joten ne joutuu viilailemaan auki maalauksen jälkeen.

Kuten tuossa edellä on mainittu, puhdasta alumiiniosaa ei saa jättää käsittelemättä ennen maalausta ettei se hapetu. Nyt siis mietin pesenkö navat esim. Sinolilla välittömästi lasikuulapuhalluksen jälkeen, koska on epävarmaa kuinka kauan kestää ennen kuin niihin saadaan pulveriväri. Vai olisiko jokin muu kemikaali parempi? Puhallus ja maalaus tapahtuvat eri paikoissa eri aikoina.

[@]

Kävin vielä kyselemässä maalarilta alumiiniosien hapettumisesta. Eivät kuulemma hapetu lasikuulapuhalluksen jälkeen jos niitä säilyttää kuivassa ja lämpimässä paikassa. Vaikuttaa siis siltä että tehtaalla on kylmästi vedetty maali hapettuneen navan päälle, koska maali lähtee irti kynnellä raaputtamalla. Maalikin voi olla sitä sun tätä kuten noissa vanhoissa Guzzeissa usein on.

[motomatti]

Kyllä se alumiini aina hapettuu. Hapettumisen määrässä on eroa. Olosuhde ratkaisee. Oikean tyyppinen hapettuma suojaa alumiinia korroosiolta.
Hyvä esimerkki on -96 -mallisen maalattujen vanteiden hierominen kiiltäviksi ja säilytettynä talven lämpimässä yli niin ovat tänä päivänäkin kiiltävät vaikkakin ajoa on ollut vaikka pesut normaalia harvemmin. Malli on alkupään "KK" Centauro joka eilen vaihtoi omistajaa.

[@]

Vaikea sanoa mikä on "oikean tyyppinen" hapettuma. Pulverimaalaus-firmat tuskin miettivät asiaa kuten eivät myöskään lasikuulapuhallusta tekevät. Viive on aina olemassa ennen kuin osat saadaan maalaukseen puhalluksen jäljiltä ja jos jotain hapettumaa noissa osissa on, niin ei sitä ainakaan millään kemikaalilla yritetä poistaa.

Eloksoinnissa sitävästoin osat käsittääkseni hapotetaan ennen niiden värjäystä, joten siinä ainakin hapettumat poistuvat.

Kävin sellaisen maalarin juttusilla, jolla on pitkä kokemus harrasteajoneuvojen osien maalauksesta eikä pitänyt huoltani osien hapettumisesta juuri minkään arvoisena. Kyseinen maalari laittaa alumiiniosiin pohjamaalin varsinaisen pulverimaalin alle ja vakuutti että maali kyllä pysyy kiinni.

Kaiken kaikkiaan erilaiset maalaushommat ovat sitä monimutkaisempia, mitä enemmän niihin perehtyy pyrkimyksenä olla huolellinen jotta maali varmasti pysyy kiinni. Aikaisemmin asiat olivat yksinkertaisia; purkki automaalia ja ohenne kaupasta ja autotalliin maalaamaan. Tällä tavoin tuli aikoinaan maalattua pari autoakin.

Tutkin Yamaha-ajopyöräni alumiinivanteita ja -napoja. Vanteet on eloksoitu mustiksi mutta etenkin takavanne on täynnä pieniä pisteitä, joista paistaa puhdas alumiini. Syynä on ilmeisesti jatkuva "hiekkapuhallus", mitä vanteet saavat osakseen sorateillä. Tätä ei eloksointi kestä. Navat on maalattu myös mustiksi, ilmeisesti pulverimaalilla. Maali on pysynyt hyvin kiinni, vaikka satunnaisesti pyörää pestessäni käytän vain korkeapainepesuria ja vahvoja liuottimia.

[TunturiTT]

Anodisointi itsessään tehdään happamalla liuoksella ja sähkövirralla. Pinnan pitää olla todella puhdas ennen anodisointia. Epäpuhtaudet näkyvät lopputuotteessa laikkuina tai huonona pintana.

[GinTurismo]

http://www.timohapponen.net/anodisointi/

[@]

Anodisoinnissa/eloksoinnissa tärkeintä on tietää, minkälaista alumiinityyppiä pinnoitettava kappale on. Minulla meni yksien kolmiopalojen anodisointi pilalle sen johdosta että seassa oli ilmeisesti liikaa kuparia. Lopputuloksesta tuli kirjava. Anodisointi poistettiin ja kolmiopalat pulverimaalattiin.

Kuten edellä jo kirjoitin Akrontin/Moradin vannekehät ovat 6XXX-sarjan alumiinia, joka soveltuu hyvin anodisointiin.

"The 6XXX series was created for aluminum alloyed with magnesium and silicon. These alloys are excellent candidates for anodizing. The oxide layer that follows the anodizing process is transparent and offers excellent protection. Since the 6XXX series alloys offer great mechanical properties and are readily anodized, they are frequently used for structural applications."

https://www.metalsupermarkets.com/what-aluminum-alloys-can-be-anodized/

[@]

Poraamattomat vanteet löytyivät itävaltalaisesta mp-hajottamosta edulliseen hintaan.  Olivat ilmeisesti päätyneet sinne pitkäaikaisesta varastoinnista, koska olivat jonkinverran naarmuiset ja himmeät. Kiillotin kehiä tavalliseen porakoneeseen asennetulla rättilaikalla. Lopputulos ei ole aivan paras mahdollinen mutta käyn huomenna tarjoamassa noita eloksoitavaksi. Voisihan nuo tietenkin jättää tuollaisiksikin.

Pinnareikien poraaminen olikin kokonaan toinen juttu. Suomessa ei ole montaa heppua, jotka tuohon kykenevät. Samoin mittatilauspinnoja on Suomesta lähes mahdoton saada. Oikealla oleva on offset-vanne, jossa pinnareiät on 10mm oikealla, jotta vanteen keskikohta saadaan samaan linjaan etupyörän kanssa eikä takavanteen pinnakulma muodostu liian suureksi kuten aikaisemmin oli tilanne kun alla oli normaali 15" vanne ja 150/90 rengas. Tämä on 16-tuumainen, jotta pyörä sopii paremmin  pyörimään suhteessa kardaanin takaholkkiin. Tarkoitus on saada mahtumaan 160/80 rengas Calin haarukkaan mutta 150/80 on myös tyydyttävä lopputulos.

[@]

Kyllä se alumiini aina hapettuu. Hapettumisen määrässä on eroa. Olosuhde ratkaisee.

Nyt sitten odottelen hapettuuko lasikuulapuhallettu alumiini vai ei. En kyllä usko että navat tuosta miksikään muuttuvat vaikka säilyttelisin niitä tallissa kevääseen  Askartelin 0,8 mm alumiinista tavallisella reikäsahalla suojuksia koneistetuille pinnoille ettei pääse itku maalia pois raapiessa.

[motomatti]

Kerrassaan siistejä palikoita vaan eivät kiillä. Kastoitko etanoliin heti puhalluksen jäljiltä?

[motomatti]

Vastaan itselleni: lasikuulapuhallus menee usein "reisille" sillä ei malteta puhaltaa riittävän pienellä paineella että vain hieman aiemmin hiekkapuhallettu pinta olisi siloiteltu lasikuulalla huomattavasti pienemmällä paineella ja vaivalla. Kovalla paineella puhallettu lasikuula hajoaa eikä ole sen parempi kuin huono hiekkapuhallus. Hyvin yleinen virhe. Liian kovalla paineella puhallettu lasikuula hajoaa ja tulos on em. kuvan kaltainen.

Kunnollinen lasikuulapuhallus muodostaa varsin sileän, samettisen, jopa kiiltävän, pinnan joka hapetetaan välittömän etanolikylvyn avulla. Syntyy siisti ja normaalia ulkoilmaa kestävä pinnoite. Tosin ei kestä happoja eikä emäksiä kovin hyvin. Normipesuaineet ja hyvä huuhtelu ovat ookoo.

[TunturiTT]

Ehkäpä ei ole tarkoituskaan kiiltää?

[@]

Ei ole tarkoituskaan kiiltää vaan maalata. En ole noita mitenkään käsitellyt puhalluksen jäljiltä. Aika kovalla paineella on puhallettu, koska maali ja hapettumat piti saada pois.

Nyt nuo ovat siis lämpimässä mutta kun vien pulveriin, niin joutuvat kylmään halliin lojumaan joksikin aikaa. Tästähän jo aikaisemmin kirjoitin että siellä saattavat hapettua. Voisihan nuo käsitellä MotoMatin mainitsemalla etanolilla, ei siitä ainakaan haittaa ole.

Vannekehät ovat sellaista alumiiniseosta, joka ei kiillä eloksoituna. Työnjohtajalla oli jokin mittari, jonka perusteella saa tietää etukäteen kiiltoasteen. Täytyy vain toivoa että tulee tasainen väri.