Kiitos Mika. Kyllä tuolla verbaliikalla nouset suurien pyöräilykisaselostajien Jukka Pakkanen, Ismo Nykänen ja Peter Selin joukkoon.
Mutta olihan se taas mielenkiintoinen sunnuntaisessio. Operoitiin kolmella moottoripyörällä johtoauton ja päätuomariauton välissä. Aina kun yksi pysähtyy ottamaan pysäytettävää sivuun niin seuraava pyöräkuski ottaa etumiehen paikan ja sillä tavoin se rullaa. Välillä ajetaan neljääkymppiä, välillä sataa neljääkymppiä.
Peilit äärimmäisen tärkeät. Se fillaristien pääjoukko tulee todella lujaa. Saarentie kapeutensa, mäkiensä ja mutkinensa vuoksi oli erityisen haastava. Lisäksi siltakapeikot (3 kpl) jotka ovat mäkien alla ja kaarteissa. Samaan aikaan oli paljon mökkiläisiä liikenteessä. Kyllähän siinä tuli useita kymmeniä pysäytyksiä ja lähes jokaisen kuskin kanssa puhekontakti. Olisiko ollut kuutisenkymmentä kisaajaa. Yksi kolari. Kilpailija ajoi pysäytetyn auton keulaan.
Maalialueella päätuomari kiitteli meitä motokuskeja varsin vuolaasti. Sanoi, että kympin arvoista työtä.
Pyöriä oli kyllä liian vähän. Vain viisi. Kolme kärjessä. Yksi keskellä pääjoukon takamiehenä ja yksi perässä vapauttamassa pysäytettyjä ajoneuvoja. Motot auttaa vain kilpasarjan kuskien suoritusta. Kuntosarja on sitten omillaan.
Mutta ne sankarit, fillaristit. Reitti Guzzin mittarin mukaan 114 km ja kärjen keskinopeus 42 km/h. Syvä kumarrus.