Minä kuulun noihin ikämiehiin, joita luonnonvalinta ei ole poistanut – vielä. Aloitin ajamisen myös vanhemmalla iällä. Olen silti ajanut jo enemmän kuin moni nuorempi. Ajotaidosta kertoo jotain se, että tarkoitukseni oli vaihtaa Nevada isompaan malliin kunhan opin ajamaan. En ole vaihtanut.
Ihan silmällä katsoen kyllä näkee hyvin, että huomioliivi ei näy moottoripyörän kuljettajalta eteenpäin. Sehän onkin huomioliivi, ja tarkoitettu työmiehille, ei niikään kuljettajille. Mallistakin, mahdoton lepattaja, sen huomaa. Ainakin Saksassa huomioliivi on pakollinen varuste siltä varalta, että joutuu pysähtymään tielle. Päällepuettuna ajon aikana sitä ei vaaditakaan. Enkä oikein osaa hyväksyä sitä, että "sadetakin päälle puetaan sadetakki". Kun kerran ajovarusteita valmistetaan ja ostetaan, pitäisi ostopäätösten ohjata niin, että asu on jo sinänsä hyvin näkyvä. Kyllä sellaisia takkeja löytyy. Huomiovärit niissä ovat olkalapuissa ja käsivarsissa, koska niissä ne näkyvät, eivät muualla.
Melko pian ajoharrastuksen aloitettuani huomasin, kuinka herkässä elonpäivät ovat motoristilla noiden eteen sivutieltä ajavien ja eteen kääntyvien vastaantulijoiden takia. Muutaman kerran oli hengenlähtö todella lähellä. Kokeeksi ostin merioranssia kangasta ja applikoin siitä näkyvät olakalaput ajotakkiin, joka muuten oli mattamusta. Vaikutus oli ihmeellinen. Eteentulijat loppuivat lähes totaalisesti.
Tuttava sai alennusmyynnistä kirkkaankeltaisen kypärän, joka oli jäänyt myymättä, varmaankin juuri isoa sitruunaa muistauttavan huomioarvonsa takia. Oli kuitenkin ällistyttävää huomata kuinka se näkyi pitkästä matkasta jopa paremmin kuin hänen boxeribemmunsa etulamppu.
Kun sitten onnettomuudessa hyvä kypäräni meni rikki ja takin leikkelivät ensihoitajat ja sain niistä vakuutuskorvauksen, osasin heti valita uuden puseron. Siinä on leveät neonkeltaisert heijastavat nauhat eteenpäin käsivarsissa ja olkapäissä. Kypräksi valitsin kirkkaankeltaisen Arai umpipotan. Juuri saman mallin, joka näkyy tuolla edellä siinä lääkärin linkin kuvassa. Olen antanut itselleni kertoa, että näkyvyys juuri pahimpaan etusektoriin on mitä parhain, ja sivuille ja taakse näkyy myös mainiosti ja pitkälle. Jos vakiomatkustajani on kyydissä samanmerkkisen ja kirkkaan punaisen kypäränsä kanssa on väriyhdistelmä myös tyylikäs, ja erinomaisen näkyvä.
Nuoret kuolemattomat, jotka eivät koskaan vanhoiksi halua tullakaan, eivät värejä ylleen laita, ellei ne palvele tyyliä. Sehän olisi noloa. Ulkonäkö ja katu-uskottavuus on heille tärkeintä. Sama koskee myös keski-ikäisiä Keski-Euroopassa ja Italiassa kaikkia. Siellä ei tässä suhteessa aikuiseksi koskaan tullakaan. Minäkin sain kuulla yhtenään vitsailua sitruunahatusta. Italiassa ei mikään ole niin tärkeää kuin se, milta näyttää. Onnettomuuden jälkeen Ranskassa kuulustelussa santarrmi nosteli leikeltyjä kamppeitani ja kehiu kuinka hyvät varusteet meillä suomalisilla on. Siellä paikalliset ajavat kireimmässä mahdollisessa nahkapuvussa, kunhan se vaan on tyylikäs ja seksikäs. Hoitajatkin kyselivät että eikös nämä panssarit tee lihavan näköiseksi? Ehkä ne sitten olivatkin turhia kun luita meni kuitenkin... Kirurgin arvio oli, että jos ei olisi ollut umpikypärä olisi jouduttu rakentamaan uudelleen leuka, nenä ja hampaat. Jos ei olisi ollut lujat hanskat olisi menetetty pari sormea.