Kyllä johtimissa aina on pää. Ei pitäisi olla mitään tarvetta rikkoa johtimen eristettä. Jos on ihan välttämätöntä niin rikaman korjaamiseen voi käyttää pikaliimaa. Neulanreiästä tursutetaan sisään ja annetaan kovettua sinne.
Työkalupussissa mukana kulkevaksi olen tehnyt useitakin jännitteenkoettimia. Useita siksi kun niitä helposti "jää" tuttaville. Koettimelle, kuten yleismittarin mittapäällekin, on tärkeää, että koetuskärki on kovaa metallia ja hyvin terävä, silloin se ei lipsu ja aiheuta kalliita vahinkoja. Samasta syystä kärjen pitää olla hyvin eristetty niin, että vain pari milliä on näkyvissä ja kärjen on oltava aika pitkä, jotta se ylettyy ahtaaseenkin rakoon vaikka releen nastojen väliin. Silloin se ei kosketa luvattomiin kohtiin ja aiheuta oikosulkuja.
Koetinkynä, jännitteenkoetein, on yksinkertaisuudessaan varma ja helppo työkalu, eikä sen tulos jätä arvailun varaa, sähkö tulee/ei tule. Niitä saa kaupastakin useaa tyyppiä, mutta kaikissa on tuo sama vika: kärki on tylsä ja pehmeä ja paksu ja kömpelö ja aiheuttaa helposti vahinkoa. Ovat myös kalliita ja usein aivan liian hienoja, ja niitä parempi on yleismittari, joka ei ole oikeastaan niitä isompi.
Kuvan koettimen tein itse vuosia sitten ja se on palvellut hienosti. Tarveaineet: Entinen kuulakärkikynän runko, mielellään pituudeltaan työkalupussukkaan mahtuva. Superkirkas LED, mielellään iso ja punainen ja kirkas siksi, että näkyy täydessä päivänvalossakin. Ledin suojavastus n. 500 ohm, jolloin ledin virta on 20 mA vajaallakin akulla ja 25 mA moottorin käydessä, jonka led kyllä kestää. Iso parsinneula, kovaa terästä ja terävä, Pätkä liimatuppi kutistesukkaa neulan suojaksi. Pätkä taipuisaa johdinta miinusjohtimeksi. Pieni hauenleuka tai vastaava maa tai miinus liittimeksi.
Mielikuvitusta käyttäen sijoitetaan LED kynänvarteen haluttuun kohtaan, kun siihen on ensin tinattu suojavastus ja miinusjohdin. Miinusjohdin tulee ledin katodille, joka on se, jonka puolelta on muovikapseliin tehty tasainen "puolikuu" kohta. Johtimeen on hyvä järjestää vedonpoisto, paremman puutteessa solmu ja liima. Johtimet ja kytkennät kynän sisällä suojataan kutistesukalla. Miinusjohtimeen kytketään pieni hauenleuka, vast. Vastus on sopiva standardimalli ½ W 470 ohm (keltainen, violetti, ruskea) ja se tinataan ledin anodille, siis siihen johtimeen, jossa ei ole sitä viistettä. Vastus tulee sarjaan, joten sen toinen pää tinataan neulan "silmäpäähän". Kun neulaa kuumentaa vaikka sytkärinliekillä silmäpäästä heikkoon hehkuun ja antaa jäähtyä hiljaa, se pehmenee ja tina tarttuu siihen, varsinkin kun hiukan karhentaa. Käy siihen myös puristusliitos, kunhan teräs on pehmennetty. Neula liimataan paksulla "reaktioliimalla" kynän kärjeksi ja jätetään kaikki liikenevä pituus ulkopuolelle. Neula sujataan kuteistemuovisukalla, jossa on liima sisällä. Vain aivan terävin kärki jätetään näkyviin. Jos on valinnavaraa sukan värissä niin vaalea on hyvä kun se näkyy lampun valossa ahtaassakin kolossa. (Lopuksi ryypätään viinipullo tyjäksi ja korkista tehdään kynälle neulan tuppi.)
Toisessa kuvassa näkyy myös yleismittarin mittapää, joka kannattaa ostaa hyvästä liikkeestä samalla kun mittarikin, samoin hyvät mittajohtimet. Halpa mittari on yleensä varustettu täysin kelvottomilla mittajohdoilla. Hyvät johdot ja mittapuikko ja pari kunnon hauenleukaa maksavat saman kuin mittarikin, mutta ne jäävät käyttökuntoon vielä seuraavallekin mittarille. Mittarille ja varusteille kannattaa trokata jostain pehmustettu pussi. Perhokalastajien kaupasta löysin hyvän.
