Juu, nuo luulot ovat osassa kansalaisia aika tiukassa.
Kuljin pitkään etten kantanut Kerhoni tunnuksia kuin rintamerkkinä tai lippalakissa mutta kokeilin käyttää liiviä jossa on Kerhon puna-musta-harmaa (Tai toisessa yhteydessä myös valko-puna-musta.) kerhomerkki niin useimmat ihmiset suhtautuvat varsin myönteisesti. Vaikka on pitkä tukka ja partakin oli välillä pitkä niin ilmeisesti muu habitukseni houkuttaa, jos ei aina uteliaita niin ainakin kysymään jotain. Yleensä minulla on kysymyksiin myös vastaus. Tosin kaikkea ei aina uskota.
Yksi hyvä puoli on että minulle tarjotaan anniskelupaikassa silloin tällöin olut tai muu juoma. Ihmiset ovat useimmiten ystävällisiä.
Paitsi toissaviikolla ei Ylöjärven S-marketissa jonka kahviossa istuin välipalalla. Siinä lihatiskillä, muutaman metrin päässä perheenäidin tyyppinen keski-ikää lähentelevä henkilö tuijotti minua ns. pahalla silmällä. Niin pitkään että häneltä meni palvelunumeronsa ohi. Tahatonta huumoria, mutta vain minulle.
Toki on ollut niitäkin, jotka tuntematta henkilöä, syyttävät jostain jota en ole tehnyt tai edes ajatellut tekeväni. Niistä pääsee kyllä eroon helposti.
Sitten on asianharrastajat jotka tulevat kyselemään pyöräjuttuja. Kertomaan vioista ja kyselemään korjausohjeita. Sitten on näitä wannabee-motoristeja joilla ei siis ole pyörää lainkaan mutta yleensa jotain H-D-tyyppistä vaatetusta ja bootsit. Ovat useimmiten aika raskassoutuisia. Yleiset ääntelyt ovat: sitkun mää saa asuntolainan maksettua niin mää ostan jonkin makeen prätkän tai kun lapset lähtee kotoa niin sitten hankin ja on sitten selittelijät: oli mulla hajabusa mutta piti myydä kun halusin paremman mesen alle.
On niitäkin joilla on omakotitalon tai rivitalon pihassa iahan asiallisen näköinen pyörä. Mutta se on siinä aina. Kutsun niitä korkeakiiltoisiksi terassinseisojiksi.
Muutama huumeenhaluaja on tullut jutulle mutta huomaa erehtyneensä henkilöstä.
Ilmeisesti liivin etupuolella olevat punaiset tekstit mustalla pohjalla johtavat joitakin harhaan. Joskus on vaadittu tämän asian kohdalla että pitää riisua liivi pois koska ne, muka, ovatkin juuri heidän kerhonsa värit. Asia yleensä selviää kun kysyy uhkailijalta että koska teidän kerhonne on perustettu.
Kertaakaan ei ole tarvinnut juosta karkuun tai saada turpiinsa että on ollut liivit päällä ja motoristiporukoissa, noin yleisesti, ei kerhotunnuksiin juurikaan kiinnitetä huomiota ehkä muutoin kuin toteamalla: ai, se on toikin ny tossa kerhossa.
On myös niitä, "kiertopalkintoja", jotka eivät pysy missään kerhossa pitkään. Riitautuvat oman porukkansa kanssa. Yleensä mihinkään kerhoon ei pääse jäseneksi kuin pitkän kokelasajan jälkeen jos on ollut hiljakkoin jonkin muun kerhon jäsen ja eronnut tai erotettu äkisti. Usein syykin on selvillä.
Omaan kerhooni on vähintään vuoden kokelasaika jonka aikana edellytetään hänen tekevän niitä samoja asioita kuin varsinaiset jäsenetkin. Aivan normaaleja toimia: kauppareissuja, siivousta, lumitöitä, talkoihin osallistumista, muuta asiointia mutta ennen kaikkea osallistumista yhteisiin tilaisuuksiin ja ajeluihin. Ajeluita on noin kaksi vuodessa. Ajokauden avajainen ja kauden päätösajelu. Näin selviää persoonan laatu.
Haittana tästä valikoinnista voi, jos hakemalla haetaan, että porukka on hyvin samanhenkistä jolloin maailmankuva saattaa vinoutua kerhon sisällä. Mutta tavan elämässä, töissä, perheen kanssa tai vain muuta peruselämää siinä ohessa eläessä kyllä antaa tasapainoa.
Tänään olin Kerhoillassa kahvia ryystämässä. Keskustelua oli kovastikin eri asioista ja puolet porukkaa katsoivat isosta näytöstä ampumahiihtoa baarin puolella. Tilaa kun on useampi sata neliötä.
Itse olen siinä onnellisessa asemassa että minulle ei enää sälytetä mitään hommia jos en sitten ryhdy tekemään pyytämättä. Yleensä annan teknisiä neuvoja. Ilmaiseksi, mutta joskus olen yllätyksekseni saanut konjakkipullon. Muutama viikko sitten tulin Kerhon Vanhimmaksi kun edellinen vanhin kuoli ja haudattiin. En ole edes Kerhon vanhin jäsenhistorialtani sillä olin välillä eri paikkakunnilla ja niiden kerhojen jäseninä. Mutta perustajajäsen kuitenkin. En listaa tähän monenko kerhon jäsen olen edelleenkin sillä tulisi pitkä lista saati että kuinka monessa toimessa olen ollut näissä järjestöissä.
LCR-mc rekisteröitiin sääntöineen, poikkeavasti, oikeusministeriössä sen sijaan että olisi vain ilmoitettu yhdistysrekisteriin yhdistyksen perustamisesta. Tämä tehtiin Kerhon silloisen sihteerin toimesta kahdeksankymmentäluvulla. Hän oli lukenut lakia yliopistossa ja tiesi tällaisen poikkeavan tavan laillistaa yhdistys. Mutta tiedot löytyvät kyllä myös yhdistysrekisteristä ja siellä yhdistyksemme tietoja hallinnoidaan nykyään. Siinä kuin muidenkin yhdistysten ja niitä on paljon...
