Matin edellä kirjoittama ruosteen poisto hapolla on kyllä kohtalainen työmaa, mutta antaa huohotuskanavien puhtauden lisäksi tiettyä mielenrauhaa, kun sillä saa rungon sisäpuolisen ruostumisen pysäytettyä. En ole sitä koskaan henkilökohtaisesti tehnyt rungon osalta, mutta työvaiheiltaan se ei juurikaan eroa tankin sisäpuolen käsittelystä, ja siitä on erittäin hyvät kokemukset.
Käyttäisin samaa, n.5%:n fosforihappoliuosta, mitä suositellaan yleisesti polttoainetankkeihinkin. Fosforihappoliuos on siitä mukava työkaveri, että se ei syövytä tervettä terästä, eikä maalia. Se tykkää rouskuttaa pelkästään ruostetta. Bonuksena fosforihappo muodostaa teräksen pinnalle fosfaattikerroksen, mikä itsessään hidastaa uudelleen ruostumista. Käsittelyn jälkeen talteen otettu happoliuos säilyy suljetussa astiassa pitkään ja sillä voi käsitellä kaikenlaisia ruostuneita teräsesineitä. Kun tulee aika luopua tästä työkaverista, sen loppusijoituspaikaksi kelpaa ne kaikki pihat, puutarhat tai pellot, mitkä kaipaavat fosforilannoitusta. Sen voi sirotella vaikka sumutuspullolla sumuttamalla
.
Happoliuoskäsittely ainakin fosforihapolla vaatii kuitenkin esikäsittelyn eli erittäin huolellisen rasvanpoiston. Siihen on erinomaisia aineita, mitä käytetään vaikkapa tankin sisäpuolen käsittelyssäkin.
Varsinaisessa happokäsittelyssä vaikutusaikaa voi nopeuttaa, jos liuos tehdään n.36 asteiseen veteen ja lämpötilaa nostetaan ja pidetään yllä vaikka 36-40 asteen välillä, vaikkapa auton sisätilalämmittimen avulla. Liuoksen porinasta tietää, että ruoste irtoaa. Juurikin tämän vuoksi tuo Matin varoitus edellä, että ylin kanava pitää jättää auki, on ehdoton, koska käsittelyssä syntyy kaasuja. Em. lämpötiloissa tietää käsittelyn onnistuneen, kun porina lakkaa. Monille nuoruudesta tuttu juttu..Huonelämpötiloissakin liuos tehoaa mainiosti, mutta varsinkin rungon sisäpuolta käsiteltäessä on aika vaikea tietää, milloin lopputulos on hyvä.
Huolellinen huuhtelu, uudet huohotusletkut kiinni, ja taas voi olla huoletta seuraavaan käsittelyyn saakka...
Jouko
