Itsekään kaikkea muista vaikka olen tehnyt. Toki pakeistani (Pyörillä kulkevia kärryjä lokerikkoineen ja työtasoineen on useampi.) löytyy avainvalikoimaa. Joskus on joutunut tekemäänkin työkaluja ja se helpottaa että on oma koneistamo käytössä. Kuvasta ei näy että nuolella merkityn päätytulpan yläpinnassa on avainpinnat. Siihen tarvitaan säädettävä tappiavain tai sitten siirtoleukapihdit, kuten kuvastikin näkyy naarmuina, joilla vain ulkokehältä kierretään. Sen sijaan on hankalaa saada putkea pysymään pyörimättä mukana. Menee helposti lyttyyn kun on hyvin ohutseinäinen.
https://1.bp.blogspot.com/-Z7pNV93YPP4/X62P65nSSII/AAAAAAAAXIA/YgDj2-QFx2wfXv4oq4mo1h2nGLwN5Q3XwCLcBGAsYHQ/s2048/Cali1100_keula_oik_vaimennin_ilmaus.JPGKaikeksi onneksi keulassa on käytetty 100% yleisosia kuten tiivisteet. Ne löytynevät Etrasta tai kuten itse hankin TopOsa-nimisestä kumitarviketehtaasta ja jälleenmyyntipaikasta. Varsin vähäisellä summalla. Kumiosat eivät paljon maksa mutta niitä on runsaasti. Monet ammattitarvikeliikkeet vaativat että pitää olla firman laskutusosoite johon laskun lähettävät. Se oli yksi syy laittaa yhtiö pystyyn taannoin. Itse olen jo eläkkeellä mutta kaveri jatkaa firmassa ja omistaa siitä 49% ja minä enää 5% mutta se riittää asiakkaaksi pääsyyn. TopOsaan kelpaa kyllä setelitkin.
Tuo selvitys, joka blogissani on, ei ole täydellinen mutta paljon selkeämpi kuin on korjaamokirjassa.
Keulasta yleisesti: yltiömonimutkaisuudestaan keula on, kunnossa ollessaan, erittäin hyvä. Säätöjä riittää moneen lähtöön.
Siihen saa myös korjaussarjan mutta se edellyttää että alkuperäiset osat otetaan pois ja tilalle tulee vain hermeettinen kertakäyttövaimennin ja alkuperäiset jouset. Keulan pysymiseksi kunnossa on hyvä säätää se välillä väärin. Silloin ei kannata ajella kauas mutta vaikutus on merkittävä sillä sisällä olevat kaksi nestetilaa per keulaputki saavat liikuntaa. Tiivisteet saavat voitelua eivätkä vulkanoidu pinnoistansa kiinni.
Pitääkin parantaa tapansa kun teen uusia bloggauksia että otan kuvia myös työkaluista. Niitä on kahta tyyppiä: kaupasta ostettuja sekä itse tehtyjä. Jälkimmäiset siksi että on kyse standardoimattomasta välineestä tai ko. välinettä ei kaupassa myydä tai se on tarkoitusta varten hinnaltaan kovin kallis.
Monesti on tarvinnut lähteä kesken asennuksen Tammer Dieselin työkalumyymälään jossa työkalu maksaa ns. maltaita tai on taidettu tehdä jostain jalometallista mutta kun sen näkee niin voi tehdä itselle kopion. Jyrsinkone ja hitsauslaite helpottavat tekemistä. Motonet auttaa hieman, IKH usein enemmän ja on noita muitakin työkaluliikkeitä. Lisäksi on kaveripiiri jossa on useita auto- ja mp-harrastajia joilta voi kysellä.
Tappiavain syntyy latanpätkästä johon porataan isohko reikä, katkaistaan reiästä kaksi kolmannesta pois, porataan kaksi reikää joihin laitetaan tiukasti puristussovitteella sopivan vahvuiset karkaistut terästapit (Sopivan vahvuinen poranterän lieriöosa.) ja yläpuolelta hieman hitsataan. Muotoilun voi sitten tehdä oman maun mukaan. Aikaa saattaa kuitenkin vierähtää jopa tunti. Tärkeää on että tappien reiät ovat yhdensuuntaiset joten käsiporakoneella homma tuskin onnistuu. Mutta helpompaa on ostaa säätöleualla varustettu tappiavain.
Muistaakseni mikään osa keulassa ei ollut erityisen kireässä. Enkä niitä erityisen kireään laittanut enkä käyttänyt edes keskilujaa ruuvilukitetta. Keula on toiminut varsin kiitettävästi California Adamantin nokalla. Eli triken. Siinä sen asento on paljon loivempi kuin kaksipyöräisessä olisi.
Lähdenkin tästä pikku ajelulle. Ulkona noin 15 astetta, pilvipoutaa. Pitäisi aloittaa verstashommat. Koko kesän olen pitänyt verstasvapaata.