Nevadasta ei ole vielä paljoa sanottu, joten kerron siitä kun on tullut sillä matkailtua.
Ajetaanhan mopoillakin kaksi päällä, mutta ei pitempää matkaa, eikä ajeta kyllä Nevadallakaan yli 50 km kerralla tai sissy alkaa valittaa. On kyllä ajettu pitempäänkin, mutta pätkissä. Ehkä se on jossain määrin asennekysymys. Eniten sissy valittaa jalkojen puutumista, en ole saanut selville miksi.
Yksin kyllä olen ajanut pitkiä Euroopan kierroksia. Hyvin on Nevadan Anni kantanut Alppien yli ja motarit ja mutkatiet. Mutkateillä se lienee parhaimmillaan, mutta minultahan puuttuu vertailuperuste. Saksan baanalla täydessä kuormassa kulki 170 km/t täydellä kaasulla tuntikaupalla navigaattorilla mitattuna.
Koska kuljettaja ja pyörä muodostavat sovitetun parin, ainakin kokonsa puolesta, olen kai sopiva Nevadalle tällaisena italialaisen mannekiinin kokoisena, 175cm/68kg. Sillä on merkitystä siksikin, että pyörä painaa n. 200 kg ja sen suurin lentoonlähtöpaino on 401 kg (Älkää kysykö mistä tulee se yksi kilo), joten kuorma saa sitten painaa enintään 201 kg. Laukkujahan minulla on ollut hiukan yli 100 litraa, kaksi 60 l sivulaukkua 45 l häntälaukku, etuhaarukkalaukku ja varalla vielä vesitiivis pussi pikku käärönä ja tarvittaessa 10 l siinäkin tilaa takapenkillä. Painopiste tulee kyllä aika ylös täydellä kuormalla saatika matkustajan kanssa, eikä Nevadan ketteryydestä ole paljoa jäljellä. Olenkin ajanut yksinäisen suden rauhassa kaikki ulkomaan reissut ja silti pakannut korkealle häntälaukkuun vain kevyimmät vaatteet.
On siellä häntälaukussa ollut silti aina 5 l varabensaa. Nevadan tankki kun ei ole mikään matkapyörän tankki. Minulle sopii oikein hyvin pitää tauko kun Anni pyytää lisää bensaa 200 km välein. Kerran on bensa loppunut Luxemburgissa, mutta se on jo toinen tarina.
Oli minulla tuulisuojiakin vähän aikaa, sellainen pikku tuulilasi mallia Breva. Se suojasi hiukan sateelta, mutta teki ilmavirran +100 vauhdissa sietämättömän turbulentiksi. Siihen kävi myös tuuli kovin ikävästi. Sen huippunopeus oli sallittu 130 asti. Se meni kerran tapaturmassa rikki ja opin sitten ajamaan ilman, enkä enää huoli niitä pleksejä.
Nevada on parhaimmillaan kun ajelee päiväreissuja ja jättää kaikki laukut, laukkuraudat ja sissybarit kokonaan pois. Onneksi ne saa aika vähällä vaivalla kiinni ja irti. Eron huomaa tosi selvästi ja on tosi kiva ajettava, suu menee hymyyn ihan itsekseen. Kyllä kuormankn kanssa pärjää ihan hyvin MOT.
Voimaahan Nevadassa on se, mikä pikkulohkosta lähtee, minulle tarpeeksi, enkä ole koskaan ajatellut sen olevan tylsä ajettava. Tekniikka on tosi luotettavaa ja pitkään koeteltua. Osaan jo lähes kokonaan sen purkaa ja koota, mikäli tarpeen. Ei ole tarvinnut oikeastaan muuta kuin huoltoa varten hiukan osia irrotella ja muutama kulutusosa vaihtaa. Öljynvaihdon lisäksi täytyy ajokausittain säätää venttilivälykset ja imutasapaino ja vaihtaa ilmafiltteri. Renkaitakin kuluu yllättävän vähän, tai ehkä se johtuu siististä ajostani.
Ostin Nevadan opettelupyöräksi, mutta en vaihdakaan isompaan. Olen niin tottunut ja tykästynyt siihen. Aika paljon on kaikenlaista koettu yhdessä Annin kanssa, en raaski siitä luopua, lienee sitä tunnetta...