V 85 TT

[Löysä]

 Lainaus——Karu totuus on kuitenkin että TT85 painii täysin eri sarjassa kuin isommat adventurer-pyörät.—-

Tähän kiinnostaisi saada vähän perusteita/ kokemusperäistä tietoa mitä @ tarkoitti? Itse en nimittäin tuota väitettä esittäisi.

Löysä

[Jouko S]

Sadeasetus voisi toimia talvella lumisella ja jäisellä pinnalla helpottamassa käsittelyä mikäli ei ole tehokkaasti nastoitettuja renkaita.

6500 kierr/min tuntuu aika alhaiselta kierrosluvulta pikkulohkokoneeseen. Toisaalta, jos on niin että tuon kierrosluvun yläpuolella ei synny tehoa niin tarpeetonta kierrättääkään.

Kyllä se teho taitaa nousta tasaisesti kierroslukujen noustessa yli tuon 6500k/min ja maksimiteho lienee siellä 7500-8000 k/min välissä lehtitestien dynokarttojen mukaan.

Ihmettelen tuota @...jaa...Edellisen viestin kirjoittaja ehti jo samaa asiaa ihmettelemäänkin...antaapa laajemman kokemusten äänten jutella

Jouko

[motomatti]

On pieniä, keskikokoisia joissa isoin hajonta ja sitten isoja adventureita. Kaikilla on käyttötarkoituksensa. Riippuu missä ajaa. Kerhokaverilla on neljännestonnin iso endururo. Hänelle se tarkoittaa tavallista hiekkatietä. Pienillä ja osan keskikoisilla on rypemiskykyä. Se rajoittaa painon suhteen sen että minkälaisesta suonsilmästä jaksaa pyöränsä ylös nostaa. Siitä isommillakin voi, jos on osaamista kertynyt, ajaa samoja reittejä poislukien ne savikot ja suot joissa pienemmät vielä etenevät.

Itse olen ajanut pienillä, keskisuurilla ja isoilla enduroilla "mättäältä mättäälle" ja hiekkakuoppia pöyhien.
Taikasana on rengastus. Jos, esimerkiksi, laittaa 1200cc enduroon ns. desert-renkaat menee sillä varsin vaativassakin maastossa. Nykyisillä massiivisten seikkailupyörien omistajilla on yleensä alla 50/50 renkaita. Ovat onnettomia jo sorateilläkin jos oikein reippaasti pitäisi edetä. Toki välttäviä sekä asfaltilla ja sorallakin. Mutta nautinto jää molemmissa osin puuttumaan.

V85TT:ssäkin on sen verran potkua että kun on kunnon renkaat alla niin alkaa maisema siirtyä kahteen suuntaan: hiekka/rapasuihkuna taaksepäin ja edessäpäin mutkat jyrkkenevät. Koittakaapa edes kerran oikeita maansiirtorenkaita. Metsäautotiet ovat hyvää harjoitusmaastoa. Siitä voi edetä metsäpoluille ja miksei endurospooriinkin.

[@]

Lainaus——Karu totuus on kuitenkin että TT85 painii täysin eri sarjassa kuin isommat adventurer-pyörät.—-

Tähän kiinnostaisi saada vähän perusteita/ kokemusperäistä tietoa mitä @ tarkoitti? Itse en nimittäin tuota väitettä esittäisi.

Löysä

No lähinnä kysymys on pyörän fyysisestä koosta ja tehosta. Tuli mieleen testatessa että voisiko tällä kenties reissata kaksi päällä kamat mukana ja riittääkö matkustusmukavuus, teho ja eritoten vääntö. Itselläni on kokemusta KTM:stä sekä nykyisestä ajopelistäni Super Tenere 1200:sta, joka on huomattavasti järeämpi, tehokkaampi ja vääntävämpi. Stelvion olen myös pariin otteeseen koeajanut muttei se oikein sopinut käteen, vaikka koneesta pidinkin. Itselleni tuli TT85:sta sellainen käsitys että suunnittelun lähtökohtana ei ole ollut täysverinen adventurer-pyörä kuten Tenere 700 tai KTM 790, vaan pyörä on tehty enemmän asfaltille. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten TT85 pärjäisi testissä noiden kanssa.

[kvlm]

Sadeasetus voisi toimia talvella lumisella ja jäisellä pinnalla helpottamassa käsittelyä mikäli ei ole tehokkaasti nastoitettuja renkaita.

6500 kierr/min tuntuu aika alhaiselta kierrosluvulta pikkulohkokoneeseen. Toisaalta, jos on niin että tuon kierrosluvun yläpuolella ei synny tehoa niin tarpeetonta kierrättääkään.

..voihan sitä kierrättää rajottajalle vaikka koska -ei ne valot sitä estä. Useimmiten kierrokset ajossa riittää 4000-5000, harvoin yli 6000 -silloin kannattaa jo vaihtaa isommalle kuten isolohkollakin. Siis "normaalisti" tieliikenteessä liikkuessa.

-KG-

[kvlm]

Tehosta; kun 2.0l autolla tottunut liikkumaan tuntuu 1.6 vääntö ja teho aika ohuelta -näin se vaan menee ja on hyväksyttävä.
-KG

[TunturiTT]

Liian osuva vertaus; vaimon edellinen auto oli suoraruiskutteinen 2.2 litrainen bensafarkku, nykyinen on imusarjasuihkutteinen 1.6, ei meinaa kuulemma liikenteessä pärjätä 
Guzzeissa menee niin, että jos moottori on jo mekaanisesti rajoitettu, ei sitä moottorinohjauksella enää paikata. Veikkaan V85:ssä olevan aika pienet venttiilit ja mieto nokka, verrattuna vaikka Tenereen.

[@]

Täytyy vielä kehua TT85:sta siinä ettei tärinöitä tuntunut lainkaan ja kaasuun reagointi oli nopeaa. Mutkissä äärimmäisen ketterä. Hämmästelin noita ominaisuuksia, ilmeisesti selkäytimessä on Cali 1100 kaasariversiolla aikoinaan ajetut 164K km. Hyvä pyörä on kysymyksessä mutta ei aivan vielä ole pakittamisen aika. Saavutetusta tehosta on vaikeaa ellei mahdotonta luopua.

[Löysä]

Itselläni on ollut lähes aina jonkin sortin matkaenduro, nykyinen termi adventure pyörä, omistuksessani. Olen onnistunut upottamaan niin 950 KTM kuin BMW 1200 GS Adventure pyöränkin turpeeseen. Siinä ei auta suuri teho eikä aina kirosanatkaan kun voimat loppuu nostaessa. Ison adventurepyörän kanssa on oltava kavereita matkassa jos meinaa lähteä seikkailemaan vähänkään pehmeämmälle. Jos pysytään isoilla ja kovapohjaisilla teillä, onko ns. Adventure pyörä silloin oikeassa paikassa? Tuo 85TT täyttää mielestäni juuri perinteisen seikkailupyörän määritelmän. Ei pyrikään olemaan se paras missään kategoriassa mutta sillä pärjää missä vain. Toivottavasti kukaan ei pahastu tällä foorumilla jos vertaan V85TT pyörää perinteiseen Bemarin R100 GS:ään. Pärjää joka paikassa tekemättä itsestään sen suurempaa numeroa. Tuolla kyseisellä Bemarin mallilla tuli ajeltua kahdeksan vuotta kesät talvet. Tuossa Guzzissa vaan on enemmän tehoa, paremmat jarrut sekä parempi jousitus jo vakiona. Turvallisempi myös kyytiläisen kanssa.

[Jouko S]

Viime kesän noin 3 tuhannen kilometrin koeajon perusteella kahden henkilön matkapyöränä V85TT suoriutui laukut täyteen pakattuina erinomaisesti! Ko. matkat suuntautuivat pieniä päällystettyjä mutkateitä pitkin ja huomasin, että nopeus tuppaantui helposti ylittyvän yli sallitun . Paljon helpommin, kuin esim. omistamani Cali Vintage 2007 kaksin päällä matkustettaessa. Vakiojousitus on erinomaisen hyvä kaksi päälläkin ja ainakin meidän painolle jää vielä reippaasti kasvuvaraa! Ajo on vakaata ja turvallista. Suomen tienopeuksilla ja kaksi päällä en kyllä osaa toivoa muuta.

Ajelin viime kesänä lisäksi noin 4 tuhatta kilometriä yksi päällä niin valta- ja moottori-, kuin myös sorateitä. Pitemmällä reissulla Liettuaan en muista kahden kumppanini huomauttaneen minua, ns. matkanjohtajaa, liian hitaasta matkavauhdista, vaikka heillä oli ns. tehokkaammat tai isompikuutioiset Guzzit... Sorateillä ajelin Suomessa yksin ns. hymy korvissa, vaikka edellisestä kerrasta oli ehkä sen kolmisenkymmentä vuotta . Minusta takajarrukin toimi soralla hyvin, kun oli enduro-ohjelma päällä.

Muuta en toivo, kuin että lisäpitkät pitää hankkia etelänmatkoja ajatellen. Jos sattuu, että pitää joskus väkisin ajaa pimeän tullen, kuten piti kerran..

Mandelloon mennään syyskuussa V85TT Travelilla ja kaksi päällä! Maailman tilanne voi sen enää hyvin niukasti estää!

Jouko

[@]

On totta, että iso ja painava adventurer-pyörä on hankala kaivaa esille jos sen onnistuu upottamaan. Itselleni on käynyt noin muutaman kerran. Kerran pyörä kellahti myös kyljelleen eikä voimat meinannut millään riittää nostamaan sitä pystyyn. Tästä olen oppinut sen verran etten enää ajele minne sattuu, vaan otan riskit huomioon. Ei isolla adventurer-pyörällä tarvitsekaan poiketa pienimmille kinttupoluille tai pehmeälle alustalle, sillä isot adventurer-pyörät on tarkoitettu rivakkaan etenemiseen sekä asfaltilla että soralla. Lisäarvo pienempiin lajikumppaneihin syntyy pitkäaikaisen tuotekehittelyn tuloksena, joka tekee niistä mahtavia yleispyöriä myös tehoa arvostaville. Itselläni on toki kokemusta toki myös pienemmistä enduroista kuten DR 800 BIG, Honda XL 600 ja Jammu Tenere 660 sekä tietenkin piikkejä. Alppien yli on tullut reissattua kaksi päällä myös aikansa normipyörillä kuten Honda CB 500, Kawa SR 650 ja Honda KZ750. Koskaan ei ole ollut tunnetta, että tässäpä oiva ajopeli, ei tee mieli vaihtaa parempaan. Tehoa ja vääntöä ei ole yksinkertaisesti ollut riittävästi. Riittävä vääntö poistaa myös turhan vaihtamistarpeen kun moottoria ei tarvitse turhaan kierrättää. Itse huomasin tuon ilmiön TT85:n koeajossa. Vertailun vuoksi esim. Tenerellä voi ajella pikkuisia mutkateitä 5-vaihteella (5/6) 3000-5000 kierroksilla. Soralla joutuu tiukissa kurveissa laittamaan nelosen eli kone vääntää tosi alhaalta.

[Samppa]

Italiasta F1Corselta (f1corse.it) on tulossa kolme motorkittiä 850TT:lle (Stradale, Sport, Racing). Luigilta saanee lisätietoa 

[FOT]

Muutama vuosi sitten tuumasin, että huti tuli, mutta hyvinhän tuo on käynyt kaupaksi ja omistajatkin olleet tyytyväisiä.
Viimen tuli myös itse ajettua, vaikka ostohousuja ei tullutkaan jalkaan, niin onpahan todella positiivinen paketti - kiitos KG!

T,
Jukka

Ps. Pakko myöntää - olin väärässä.

[hannujussi]

Vuoden verran v 85 TT:n omistaneena täytyy kyllä kehua pyörää. Taittuu mutkiin mahtavasti, vääntää ihan tarpeeksi minun ajoihini ja voi ajaa pitkiäkin pätkiä väsymättä. Olen kokeillut 1200 Tenereä joka Guzziin verrattuna on huomattavasti raskaamman tuntuinen käsitellä ja meikäläiselle koprkea kapistus, toki vääntöä varmaan löytyy enemmän, samoin Hondan AT on myös jotenkin pehmeämmän tuntuinen rungoltaan. Olen tyytyväinen Guzziini, nämähän ovat tietysti makuasioita joista sanotaan, että niistä ei voi, eikä kannata kiistellä, toisaalta ne ovat asioita joista voi aina kiistellä . Hyvää ajokautta kaikille merkeille ja kuskeille

[JenniF]

Pakko kompata, hyvä pyörä on. Kohta 2tkm ajettu jo tänä keväänä 

Pitikin kysymäni, et miten on muut omistajat nähneet tarvetta lisäillä öljyjä?