Oli taannoin kunnia olla parikin kertaa harjoitusoppilaana/mannekiinina autokoulun moottoripyöräopettajien koulutuksessa kun he tekivät opinnäytteitään. Meillä kun on täällä sellainen moottorirata, JoSeMoRa. Siinä opettelimme myös kaareessa jarruttamista tavallisilla jarruilla.
Matti kirjoitti: "kallistuksessa ei tien pinta kohtaa renkaan keskilinjaa"
Tämä valkeni lopullisesti vasta sitten kun ajoin kaarteessa ulos. Opettelimme kyllä juuri tämänkin vaan ymmärys ei ollut mukana siloin. Jarrutus tulee kaartaessa tehdä höyhenen kevyesti ja molemmin jarruin. Lukkiutumaan ei saa päästää. Tähän asti asia on pläkki. Kun on kaarre ja kuljettaja painaa sisäkurvin puoleista sarvea muutenkin saadakseen kaarron aikaan ja sitten kevyesti lisää jarrua, tapahtuu jotain odottamatonta: Ohjaus kampeaa kallistuksen puolelle ja pyörä tavallaan siirtyy alla kaarteeseen päin ja siksi nousee pystympään asentoon ja kaarto oikenee ja tulee ulosajo. Tietysti siksi kun renkaan sisäkaarteen puoleinen sivu on tiessä kiinni ja jarrutus ei siksi ole symmetrinen eturenkaan suhteen. Sen tuntee selvästi sarvissakin kampeamisena vastaohjausta vastaan. Ja siitä syystä siihen tarvitaan harjoittelua, se on niin yllättävää.
Matti kirjoitti: "Luistoneston ohella kaarre-ABS sallii hyvin nopean etenemisen riippumatta siitä onko alla kuiva vai märkä asfaltti tai peräti sora. Sen kuin vain ohjailee ja välittää pyyntöjä kaaskahvalla niin ohjausjärjestelmä regoi pyyntöön siinä mitassa kuin se tulkitsee tilanteen olevan."
Onko ABS ja luistonesto siis pelkkä makuasia? Toinen haluaa ajaa itse ja toinen antaa automaatin tehdä vaikeimmat asiat. Tosin – olisin minäkin välttynyt siltä ulosajolta – automaatti olisi osannut paremmin.
Typeriä kaatumisia on tullut ja kalustomenetyksiä keljulla tavalla aivan pienissä nopeuksissa jotain uukkaria tehdessä. Siihen ei taida ABS pelastusta antaa?
Urpo tai Turpo kirjoitti: "Kiihtyvyysantureissa nollapiste on maan keskipiste, gyroskoopeissa ei mitään."
Onkohan kummassakaan mitään tekoa Telluksella? Kaivelin aikaisemminkin noita antureita kun ihmettelin: miksi TomTomin näyttö kellahtelee ajon aikana kun pyörä kallistuu? Näytön kääntö pitää siitä lukita. Vastaavasti, jos on tankkilaukun päällä verkkopussissa läpinäkyvä vesipullo, siitä näkee hyvin, että vesi pysyy vatupassissa pyörän kanssa, ei maan kanssa. Sen keskipakovektori ja painovoimavektori summautuvat pyörän pystylinjan kanssa saman suuntaisiksi. Ihan kuin pyörä itsekin kaarteessa. Tietysti nopeat remputukset saavat loisketta aikaan. TomTom ei tunnu välittävän maan keskipisteestä, eikä telineeseen asennettu kännykkä. Siksi asiaa tutkin ja noita samoja edellä linkattuja komponentteja perkasin.
En saanut selville: millä periaatteella itse analoginen anturi toimii? Kaaviot alkavat vasta a/d muuntimesta ja suodattimesta. Luultavasti niissä on massahitauteen perustuva voima-anturi, en tiedä. Rekistereihin syntyy digitaalinen tieto siitä, paljonko liikemäärää muutettiin. Samalla tavalla suoran suunnan liike ja kiertoliike. Gyroskooppi lie tehty juuri noilla kiertoliikkeillä. Nolapiste syntyy aina kun rekisterin sisältö nollataan.
Olen miettinyt sitä kummallista asiaa noista antureista ja kännyköistä ja tapleteista ym, että miksi ne eivät huomaa Telluksen pyörimistä? Onko se vaan herkkyys/resoluutio kysymys/?
Tuanoinniii... miten se ABS toimii? Onko se edelleen sellainen päristin? Siis jarrutetaan lukkiutumiseen asti, (jolloin etunen lähtee alta) ja indikoidaan rattaan pyorimisen pysähtyminen, ja sitten päästetään jarrua ja taas kiristetään lukkiutumiseen jne...
