Hikoilu on ihon lämmönsäätelyä. Yleensä se on yksilöllistä. Asenteella äärilämpötilat (kuuma ja kylmä) on kuitenkin helpompi kestää. Itsekin olen ollut täysin tyynenä kovalla pakkasella, koska "päätin ettei minun ole kylmä". Kuumaa rakastan vähemmän, mikä saattaa johtua siitä, etten ole enää nuoruuteni ottelupainossa.
Tuohon Hajakentän mietteeseen on ihan tieteellistä pohjaa. Stressitilanteessa parasympaattisen ja sympaattisen hermoston tasapainotila saattaa järkkyä, jolloin voi syntyä toiminnallisia oireita niihin elimiin, joihin autonomisella hermostolla on vaikutusta. Huolestuneisuus ja pelko lisäävät stressiä ja siten taas sympaattisen hermoston vilkastumista. 
Jos hiki virtaa Milanon ruuhkassa ja siinä alkaa vielä hermostua ja paiskoa kypärää tiehen, ei päivästä tule viileää. Mutta määräänsä enempä näillä mielen fakiiritempuilla ei voi vaikuttaa fysiologisiin asioihin.
Vaatteilla on merkitystä. Paidaksi voi valita pellavaa, puuvillaa tai vaikka silkkiä ajotakin alle. Minulla on valkoinen pitkähihainen pellavapaita. Älyttömän mukava. Polyesterit ovat paholaisesta.
Vettä pitää naukkailla tauolla pikkuisen, 1-2 desiä kerralla puolen tunnin välein. Jos enemmän haluaa latkia, kannattaa juoda kivennäisvettä, jossa on mineraaleja. Jos pelkkää vettä juo ämpäreittäin janoonsa helteellä, se huuhtoo elimistöstä suoloja.