Eipä noissa verkkosihdeissä ole oikein puhdistamissa ollut.
Itse päätynyt siihen että ottan joka toisella filtterin vaihdolla bensapesuun ja paineilmapuhallukseen.
Fitterinkin vaihdan öljynvaihdossa vain joka toinen kerta, öljyt kun pysyy suht kirkkaina välin, 10.000km.
On sekin nähty että verkkosihdissä on likaa. Silloin oli ajettu talviajoa. Vedensekaista öljymoskaa ja siihen sitoutunutta moottorista irronnutta likaa ja karstaa. (Usein huonosti tehdyn koneremontin jäljiltä voi olla siivilässä paljon tiivisteliimajäämiä (esim. silikonia) ja muuta likaa, olen todennut.)
Kun sihdin ja öljypohjan lokerot puhdistaa ja suodattimen vaihtaa niin tietää että taas pääsee pitkälle. Todennäköisesti vuosikausiksi. Jos ei ole moskaa niin siitä voi vetää omat johtopäätöksensä viimeistään silloin kun tulee uudestaan vastaan kyseinen homma. Että avaako vaiko eikö.
Isolohkoisissa Guzzeissa, niissä malleissa, joissa pitää öljypohja irrottaa että saa suodattimen vaihdettua, ei likaa ole kovin ehtinyt kertyä imusihtiin. Aina siellä jotain on mutta pieni määrä ei haittaa mitään. Niin teen itsekin että varsinainen suodatin vaihtuu joka toisella tai joka kolmannella kerralla.
California Adamantissa on pieni öljytilavuus niin vaihdan siihen perusmineraaliöljyä 20W50 5000 km välein. Muihin isolohkoisiin 10.000 km välein, noin. Joskus menee kyllä pitkästi ylikin kun on kauempana reissussa. Tasainen ja jatkuva ajo lämpimällä koneella ei rasita öljyä ihmeemmin mutta kovin kuumana tai kylmänä käyvän koneen öljy rasittuu. Jos öljy vähenee vaihtovälillä kannattaa sitä lisätä. Sekä lämpötalous että voitelu ovat silloin turvatummat.
Pitkä moottoritieajo on öljylle helppo juttu mutta alppiteiden mutkien suorittaminen vauhdilla voi jo rasittaa. Kaupunkiajo helteellä on öljyn kannalta huono jos öljyn lämpö on jatkuvasti yli 130 astetta useampia tunteja. Silloin usein tulee nokkaan öljyn "tuoksua". Toki riippuu öljystä. Yleensä synteettiset sietävät enemmän lämpöä mutta hyviä on semisyntteettisten ja mineraaliöljyjenkin joukossa kuumuudenkeston suhteen.
Öljyt suunnitellaan nykyään hyvin pitkälti nestejäähdytteisten, tasalämpöisten, moottorien perusteella. Monet suosivat raskaan kaluston käyttöön tarkoitettuja dieselöljyjä bensamoottoreissa. Siihenkin voi olla perusteet. Yhtäkään öljyä en ole tavannut joka moottoriin laittamisen jälkeen olisi kohtapuoleen rikkonut moottorin.
Päinvastoin kyllä: huonokuntoiseen moottoriin laitettu laadukas öljy on antanut lisäkilometrejä.
Paljon talviaikaan kaupunkiajossa ollut auton moottori voi olla ihan kunnossa mutta kun keväällä sillä lähdetään moottoritielle ja kiihdytetään reippaasti niin saattaakin tulla konevaurio. Öljyn sitoma lika on lähtenyt liikkeelle ja tukkinut öljykanavia tai juminut liukulaakereihin. Tänään näin Tampereen kehätiellä kaksi todennäköistä tapausta. Parisataa metriä rampin lopusta tien laidassa varotuskolmio takaikkunalla.
Marketissa näkyy olevan "vanhan moottorin öljyä" tarjolla. Nostalgisesti usein peltipöntössä kuten vielä 60-luvulla. Niidenkin kauppa näkyy käyvän. Usein niitä mainostetaan yksiasteöljynä jonka viskositeetti on SAE50 tai korkeampi. Muuttuu kyllä kuumassa koneessa melkoisen luiruksi mitä moniasteöljy ei siinä mitassa tee. Kaikkien öljyjen viskositeetti laskee kun lämpö nousee. Moniasteöljyllä loivemmin.
Viskositeetti on tekninen öljystä mittaamalla saatava luku tietyssä lämpötilassa. Se on merkittävämpi arvo pumpattavuudessa (Öljypumpun kyky pumpata öljyä voitelukiertoon, käytännössä.) kuin voitelun suhteen. Voiteluun vaikuttavat öljyn voiteluominaisuudet. Niistä on omat luokituksensa. Nykyisin on menty siihen suuntaan että öljy suunnitellaan, tai ainakin niin väitetään, jonkin tietyn moottorityypin (merkin) ominaisuuksille parhaaksi mahdolliseksi sen hetken osaamisella.
Lisäksi tulee öljyn kyky sitoa epäpuhtauksia ja siirtää ne suodattimeen häiritsemästä voitelua.
Öljyn, tai sen komponettien haihtuminen, on yksi öljyn ominaisuus. Jotkin öljyt vähenevät käytön aikana enemmän kuin toiset. Siitä ei voi vetää päätöksiä öljyn hyvyyteen mutta herkemmin haihtuvat öljyn komponentit on pitkän aikaa johdettu ilmanpuhdistimen kautta moottorin palotiloihin poltettaviksi. Huono, tai voimakkaasti haihtuva öljy tekee kahdenlaista ongelmaa: voitelu huononee ja palotiloihin,venttiileihin, pakoputkiin ja katalysaattoreihin kertyy nokea ja karstaa. Kaikki öljyt käyttäytyvät näin ennemmin tai myöhemmin mutta vasta pitkän aikaa sen jälkeen kun on valmistajan suosittelema vaihtoaika jo mennyt.
Öljy korkeassa lämpötilassa leikkaantuu eli liki lopettaa voitelun. Se tapahtuu nykytekniikan aikana normikäytössä harvoin mutta öljyn vanhetessa sen leikkautumislämpötila laskee. Siksi nykyaikaisen öljyn käyttölämpötila on hyvä olla alle 140 astetta. Tämä on kuitenkin tapauskohtaista ja jossain kohteessa, kuormituksesta johtuen, leikkautumista voi tapahtua huomaamattakin. Esimerkiksi vioittuneessa laakerissa. Silloin öljy vanhenee nopeasti.
Joskus kuulee että jokin moottori ei "syö" tai kuluta öljyä lainkaan. Se ei pidä paikkaansa. Öljystä lähtee ajan mittaan komponentteja mutta siihen tulee myös niitä lisää moottorin käynnin aikana. Molemmat asiat heikentävät voitelua.
Jotkin öljylaadut ottavat itseensä moottorissa syntyviä haitta-aineita ja öljy on mustaa tai sakkaista pois laskettaessa. Jokin öljylaatu on kirkasta laitettaessa ja melkoisen kirkasta pois otettaessa. Tavan asiakas tykkää tästä jälkimmäisestä öljytyypistä. Miksikähän?
