90-luvun puolella talvipyörään tein ajorenkaat erään rengasliikkeen toimitiloissa. Omistaja kuului samaan kerhoon kuin itsekin silloin. Nastoittelin nappularenkaita silloisilla kielletyillä auton nastoilla. Niissä ulkonema ei ollut liian suuri joten eivät repineet nappuloita halki eikä poikki jota tahtoo tapahtua jos nastassa on liikaa pitoa. Myös asfaltilla ajo luonnistui mikä ei ole aivan helppoa kaikentyyppisillä nastarenkailla.
Asennus siis saman lailla kuin auton nastoillekin. Alkureiät pitää olla tai tehdä. Sitä varten on olemassa erityinen terätyyppi millä tehdään oikean muotoiset, syvyiset ja sisäpinnaltaan sileät reiät.
Nastojen laitto vaati hieman voimaa tavanonmaisella puoliautomaattisella "nastapistoolilla". Se syöttää nastoja kunhan vain liipasimesta painelee. Hitaan hommasta teki nastojen liimaaminen. Pikaliimaa joka reikään ja sitten nasta perässä. Nastapistoolin levitinleuat piti putsata tämän tästä liimajämistä. Vasta menneenä vuonna, varastoani muuttaessa, laitoin keräykseen silloiset tekemäni nastarenkaat. Näyttivät vielä melko hyviltä mutta kumi lieni jo kovettunutta. Mutta melko monet niitä tuli käytettyä ja silloisille kerhokavereillekin niitä tein.
Nastan ulkonema oli tarkoituksella pieni. Pitkällä piikillä kun ei maantieliikenteessä kovin hyvin pääse etenemään. Oma työmatkani oli noin, kulloisesta asuinosoitteesta riippuen, 35 - 25 kilometriä sivu. Jäisillä pinnoilla pito riitti normaaliin etemiseen mutta asfalttipinnallakin pärjäsi.
On sitten ihan eri asia tehdä tai hankkia rengas pelkästään jäisiin olosuhteisiin. Tyypillistä oli että monet kaverit liioittelivat nastan ulkoneman kanssa: renkaasta tuli nopeasti entinen tai nastat irtoilivat.
