Tuo öljyn liiallinen ohuus on monesti esitetty juttu, mutta taitaa olla taikauskoa? 
Samoin ilmeisesti se guzzisteille turha juttu, että moottoripyöräöljyissä olisi jotain kitkaa lisääviä aineita märkäkytkimen takia - taitaa kuitenkin olla niin, että ko. öljyissä ei ole niitä kitkaa vähentäviä aineita (friction modifiers), joita autoöljyissä on. Eihän se kitkan lisäys pelkästään kytkimessä tuntuisi.
Tuosta ohuudesta voi olla monia mielipiteitä mutta on olemassa vanhempaa kalustoa, Guzzeissakin, joiden välykset on aikanaan suunniteltu niille paksuille öljyille. Lisäksi on helppo todeta että niillä paksuilla öljyillä on ajettu merkittäviä ajosuorituksia. Kulunut moottori voi vielä käydä oikein hyvin sillä paksulla öljyllä mutta ei laajasti moniasteisilla (esim: 0W60) ilman kolinoita koneessa. Paitsi talvella kylmällä säällä. Ei ole mitään syytä ryhtyä vanhaan ehyeen koneeseen tarjoamaan "vaatimukset ylittävää" nykyöljyä.
Kokemukseni mukaan, tosin vanhalla japsikoneella, johon tein alkuperäisosilla perusremontin, kävi niin harmillisesti että omistajansa vaatima huippuöljy kului koneesta nopeasti. Laskettiin muutaman tuhannen jälkeen loput öljyt pois ja laitettiin tavanomainen 10W40 mineraali tilalle eikä ollut enää ongelmia öljyn sisällä pysymisen kanssa. Mitään vikaa koneessa ei havaittu.
Öljyn kulutuksesta:
Väite: moottori ei syö öljyä ei pidä paikkaansa. Kaikki moottorit syövät sitä. Joissakin kulutuksen määrä korvautuu polttoaineella ja/tai vedellä sekä likapartikkeleilla öljyn seassa. Pahimmillaan öljy voi lisääntyä.
Öljyn kulumisesta:
Väite: mineraaliöljy kestää koneessa pidempään ei pidä paikkaansa. Ei tosin sama väite synteettisenkään puolesta. Öljy alkaa kulumaan heti kun se pullosta kaadetaan. Toki öljy on suunniteltu, tyypistä riippumatta, mahdollisimman hyväksi vastustamaan hapettumista, leikkautumista, likaantumista ja lämpötilaeroja vastaan.
Jokaisella öljyllä on kulminaatiopisteensä missä se muuttuu haitalliseksi komponentiksi moottorissa.
Tavanomainen hyvälaatuinen moottoriöljy kestää moninkertaisen öljynvaihtovälin ennen kuin siitä tulee huonoa puhumattakaan että se alkaisi kuluttamaan moottoria. Voi siis olla aivan huoletta nykyisten vaihtovälisuositusten suhteen.
Menee taas muisteluksi.
Nuoruudessani oli jo varsin kehittyneitä henkilöautoja mutta tyypillinen öljynvaihtoväli oli 3000 km. Öljykin oli suhteellisen kallista tähän päivää verrattuna. Oppilaitoksessa kulkuvälinepuolen opettaja kertoi meille opiskelijoille hyvin huolletun autonmoottorin tyypillisen kestoiän jonka tietämin se pitää kunnostaa. 1000cc autonmoottori kestää 100.000km. 5000cc moottori kestää 500.000km. Näin siis 70-luvulla. Synteettisiäkin öljyjä oli silloin jo tarjolla mutta tuskin nekään olivat juuri sen kummempia kuin kehittyneet perusöljytkään. Erityisesti varoitettiin olemaan laittamasta synteettistä vaikka asiakas sitä olisi halunnutkin. Vasta moottorin peruskunnostuksen jälkeen oli mahdollisuus öljytyypin vaihtoon. Moniasteöljytkin tulivat silloin kauppoihin mutta vielä kahdeksankymmentäluvulla autoihin laitettiin syksyllä talviöljy ja keväällä kesäöljy oli autolla ajettu tai ei. Kesäöljyllä pakkaskäynnistys olisi ollut vaikeaa. Tuplavee "W" tarkoitti talvea eli öljyn viskositeetti riitti talvikäytössä tietyillä ehdoilla ja oli mahdollista käyttää autoa pakkasella vaihtamatta öljyä.
Köyhänä opiskelijana oli itselläni "öljytehdas". Maataloudessa kului traktoreissa moottoriöljyä reiluja määriä. Mustaa kuraa laskettiin pois pohjapropusta. Annoin öljyn seisoa joitakin viikkoja ja kuorin sitten pinnalle jääneen kirkkaamman ainesosan pois ja laitoin sitä Datsunini moottoriin. Se täytti opiskelijapojan autontarpeen. Bensasta oli ajoittain pulaa mutta lainasin autoa pientä korvausta vastaan joillekin kavereilleni ja siten tankissa pysyi pohjanpeitto että omatkin ajot sujuivat. Olihan toki muitakin polttoaineenhankintakeinoja.
