Kolmesta johdosta lähtee vaihtojännitettä, olikohan noin 60 - 70 volttia per johdin tasasuuntaimeen.
Jos on liukurenkaat ja hiilet tuo jännite on alle 20 V koska jännitteensäätäjä säätää sitä nimenomaan liukurenkaiden kautta magnetointia alentamalla, kun se pyrkii nousemaan kierrosten noustessa. Häviöiden ja tasasuuntauksen jälkeen pitäisi akun navoissa näkyä 14,4 V.
Jos latausvalo sammuu joillakin kierroksilla juuri ja juuri, se kielii magnetoinnin puuttumisesta. Jännite on silloin yleensä n. 12 - 13 V akun navoissa. (Ankkurin remanenssi, jäännösmagnetismi, antaa sähköä hiukan, vaikka varsinainen mangetointivirta hiilien kautta puuttuisikin.) Magnetoinnin puuttuminen taas yleensä johtuu harjahiilien kulumisesta loppuun. Ne täytyy tarkastaa purkamalla ne näkyviin, koska niiden tähteeksi jääneet jouset saattavat laahata liukurenkaita ja tehdä kepposen mittamiehelle (ja kipinöidä liukurenkaat pilalle). Samalla voi tarkistaa, että liukurenkaat ovat sileät ja ehjät koko kierroksella. Loppuneet hiilet kielivät myös siitä, että isommilla kierroksilla tärinä ja keskipakovoimat ym. olosuhdetekijät "hyppyyttävät" hiiliä, tai niiden rippeitä, liukurenkailla ja kosketus on vain satunnaista kipinöivää pätkimistä.
Laturin laakerien suuri välys tekee myös sen ilmiön, että akselin tärinä alkaa joillakin kierrosluvuilla ja harjahiilien hyppiminen alkaa samalla ja latausvirta pienenee siksi.
