Kukahan selittäisi, mihin tuo perustuu?
Vanhaan, ei niin kaukaiseen, aikaan lataussysteemi oli tehty niin, että latauksen merkkilampun hehkulangan läpi saatiin moottorin ja laturin seistessä pieni virta roottorin käämille. Silloin se magnetoitui riittävästi, jotta pyörityksen aikana pystyi syntymään staattorille kolmivaihejännite, joka tasasuunnattuna oli kyllin korkea, jotta siitä säädetty osavirta pystyi magnetoimaan roottoria lisää ja systeemi toimi. Herätys siis toimi joka käynnistyksellä latauksen merkkilampun kautta.
Sitten tulivat ledit. Niillä korvattiin lyhytikäiset hehkulamput, ja niiden mitätön virta ja tasasuuntausominaisuus ja kynnysjännite tekivät edellä mainitun herätyksen mahdottomaksi. Asia piti hoitaa elektroniikalla toista tietä. Myös kovin viisaiksi kehittyneet elektroniset latausjännitteen säätäjät, relesäätäjän korvatessaan, tekivät joissakin tapauksissa, ei kaikissa, saman herätysvaikeuden.
Normaalisti laturi pyörähtelee sen verran usein, että roottorin rautaan jäävä remanenssi ei ehdi hävitä. Kyllä sen kuukausia pitäisi säilyä. Roottorin läpi menee myös akseli, joka ei ole meltorautaa vaan hyvin kovaa terästä. Vähintään siihen jää pitkäaikainen remanenssi. Siksi erillisistä herätepiireistä luovuttiin joissakin ratkaisuissa. Kai sekin on kustannuskysymys.
Jos kuitenkin magnetointipiiri katkeaa, hiilien kuluessa loppuun, tai johdon katketessa yms. syntyy staattorin remanenssin vaikutuksesta pyörivään roottoriin kohdistuva pyörivä magneettikenttä, joka toimii demagnetointilaitteena ja se poistaa roottorin remanenssin. Kun herätepiiriä ei ole, se täytyy kikkailla Gruppon keskustelupalstan avulla.
