Kommenttia edelliseen:
1. Mielestäni enemmän tekniikkalaji, jos tuntuu että pyörän kanssa joutuu painimaan, korjausta
ajotekniikkaan saa vaikkapa ennakoivan ajon kursseilta.
Toki punttisalilta löytyy apua muihinkin elämän tilanteisiin, fyysiset suoritukset sujuvat helpommin.
2. Ajamaan oppii vain ajamalla mutta jos aina tekee asiat samalla tavalla, ei oikeastaan opi mitään.
Kokeile vaikka erilaisia jarrutustekniikoita ja tuttuun kaarteeseen erilaisia ajolinjoja. Kokeile hallintalaitteiden
erilaisten säätöjen vaikutusta ajamisen helppouteen.
Telttaan pyrkijöitä ei ole ollut, lehmiä, joutsenia ja metsän eläviä lukuun ottamatta.
3.Samaa mieltä, paitsi nykyään tiellä esiintyy yleisesti reikiä. Eivät paljon liiku mutta
laajenevat ja syvyyttä tulee kokoajan lisää.
4. Joukossa saattaa tyhmyys tiivistyä. Muuten pieni ryhmä voi olla mukava, katsotaan muiden perään ja
ainakin ongelmatilanteiden selvittely on helpompaa. Säästöäkin yleensä tulee majapaikoissa.
Kaksipyöräisen sielunelämää voi selvittää ajamalla mahdollisimman erilaisilla ajopeleillä. Jotain vaatimustasosta
nykyään kertoo se, että kaikki eivät moottoripyörän ajokorttiin yllä osaamisen/oppimisen puolesta. Ei vaikka
haluja olisikin.