Ajoarkuus

[Surinasussu]

Vielä alkuperäiseen viestiin. Jos ajaminen pelottaa, kannattaa
1. mennä salille ja pumpata fysiikka ja tasapaino kuntoon. Pyörää on mukavampi runtata kurveihin.
2. ajella yksin pitkiä pätkiä, Lappi on hyvä, helppo ja ystävällinen, niin huomaa omat rajat ja myös milloin ajaminen kannattaa lopettaa ja pestä visiiri. Eikä kannata päästää ketään telttaan.
3. varoa kaikkea mikä liikkuu. Tänä keväänä pahimpia tilanteita ovat aiheuttaneet kännynäpelöijät, nuoret naiset jotka YLEENSÄ ovat erittäin hyviä kuskeja!
4. pyrkiä ajamaan aina yksin
Meinaan nämä ovat meitsillä auttaneet.
Ja sitten hyväksyä että ihan kaikki eivät ikinä opi kaksipyöräisten sielunelämää.
No nyt ylittyi besserwisserraja!

[Pekka]

Kommenttia edelliseen:
1. Mielestäni enemmän tekniikkalaji, jos tuntuu että pyörän kanssa joutuu painimaan, korjausta
ajotekniikkaan saa vaikkapa ennakoivan ajon kursseilta.
Toki punttisalilta löytyy apua muihinkin elämän tilanteisiin, fyysiset suoritukset sujuvat helpommin.
2. Ajamaan oppii vain ajamalla mutta jos aina tekee asiat samalla tavalla, ei oikeastaan opi mitään.
Kokeile vaikka erilaisia jarrutustekniikoita ja tuttuun kaarteeseen erilaisia ajolinjoja. Kokeile hallintalaitteiden
erilaisten säätöjen vaikutusta ajamisen helppouteen.
Telttaan pyrkijöitä ei ole ollut, lehmiä, joutsenia ja metsän eläviä lukuun ottamatta.
3.Samaa mieltä, paitsi nykyään tiellä esiintyy yleisesti reikiä. Eivät paljon liiku mutta
laajenevat ja syvyyttä tulee kokoajan lisää.
4. Joukossa saattaa tyhmyys tiivistyä. Muuten pieni ryhmä voi olla mukava, katsotaan muiden perään ja
ainakin ongelmatilanteiden selvittely on helpompaa. Säästöäkin yleensä tulee majapaikoissa.
Kaksipyöräisen sielunelämää voi selvittää ajamalla mahdollisimman erilaisilla ajopeleillä. Jotain vaatimustasosta
nykyään kertoo se, että kaikki eivät moottoripyörän ajokorttiin yllä osaamisen/oppimisen puolesta. Ei vaikka
haluja olisikin.

[Breeze]

Kaksipyöräisen sielunelämää voi selvittää ajamalla mahdollisimman erilaisilla ajopeleillä.

Tuo on hyvä vinkki.
Kun talvikauden jälkeen hyppää katupyörän sarviin, niin ekat kilometrit menee "oho" meiningillä ja ei siinä muu auta, kun keskittyä.
Sama tilanne, kun käy vetää enskalla alkuhien ennen saunaa, niin taas ollaan uuden äärellä.
Sitten kyykyllä polvi maassa ja sitten onkin talvi ja piikeillä pitkin jäätynyttä hiekkatien polannetta.

Tärkeintä on keskittyä tekemiseen.

[Machiavelli]

    Komppaan Breezeä, keskittyminen on tärkeintä varsinkin näin alkukaudesta. Itsellä on tullut tälle keväälle n. 900 km mutta aina ja joka kerta tulen risteykseen kuin ensimmäistä kertaa, oli se sitten kotikatu tai joku muu ... Yhtäkaikki, joka kerta jännittää kun ajan Kutsin Sprinterin kyytiin ramppia pitkin sisään tai ulos, vaimokin sanoi tänään ettei uskalla katsoa kyseistä toimenpidettä...

[Camn]

Ajamaan oppii vain ajamalla

Kas kun mies, jonka ajolinjoja ja jouheutta radalla olen kuullut myötämielisesti kommentoitavan asioista perillä olevien tahojen toimesta, ei maininnut tästä asiasta mitään... Hyvin vähäisellä ja epävarmalla kokemuksella rataharjoittelusta minulle on jäänyt kuva, että missään muualla ei mennä lähelle sellaista oppimista, mistä on todellista apua vaaratilanteessa liikenteessä. Jarruttaminen, väistö, kallistaminen. Muutaman kerran olen ollut kevyessä ruosteenpoistotapahtumassa: eihän siellä kouluttaja voi viedä kurssilaisia sellaisille rajoille, missä on vaara siihen että kalusto tai kuski saa säröjä sieluunsa. Julkisella, tyhjälläkin tiellä ei ehkä tohdi niin jarruttaa kuin radalla pääsuoran päässä, kun pitäisi mutkaan saada vauhti hidastumaan oikeen tosissaan. Se lienee totta, että radalle meno/pääsy ei ole ihan pikkujuttu. Pitää olla aikaa, rahaa, vapaata radalla ja kuskilla ja varmaan ihannetapauksessa järjestettyä opetusta.

Myös lentokentillä järjestetyillä nopeusajoilla on puolensa. On tilaa sivuille ja eteen, on henkilökuntaa ohjaamassa ja pelastamassa. Voi kokeilla laillisesti ilman pelkoa siitä että lisenssi lähtee (pelkoa tulee kyllä kun oma vuoro lähestyy).

[GuzGuz]

Taitaa tosiaan olla kynnystä kuskeilla lähteä rataneuvottuihin harjoitteluihin esittämään omaa "osaamattomuuttaan".
Vaikka siihen juuri saisi avustusta.
Ideahan on hyvä, mutta kustannuskysymys on ainakin itselleni ollut roolissa.

Olen vain ajamalla oppinutta väkeä ja oma "oppikirja" kertoo että perstuntuma kulkimeen on se kaiken a&o.
Yksinkin (tai porukassa) voi hyvin harjoitella hitaasti ajoa, mahdollisimman tehokasta pysähtymistä, vastaohjausta nopeine väistöineen jne.
Kun aloittaa aina keväisin omat ruosteet pois pikku treenillä, palautuu tuntuma äkkiä mopon taipumisesta tilanteisiin.

[Pekka]

Ajamaan oppii vain ajamalla

Kas kun mies

Nostetaan vähän rimaa
https://www.greenhelldriving.nuerburgring.de/#/landing
Ringin kalenterista on ympyröity 15.6. Saa nähdä miten onnistuu. Silloin olisi tarjolla
yhdistelmä GP-rata+Nordschleife. Ei radalle meneminen ole vaikeaa, katsoo kalenterista vapaan
päivän ja senkun menee.

[TunturiTT]

Montako kierrosta rinkiä aikomus ajaa? Jos olisin tuonne lähdössä, varmaan ajaisin kaiken irtoajan Pleikkarilla tms simulaattorilla rataa läpi. Yrittäisin saada jotain muistituntumaa rataan.

[Pekka]

Kierrosmääristä ei voi sanoa etukäteen oikein mitään. Viimereissulla tuli kahtena
päivänä yhteensä kuusi. Välillä vartoiltiin pitkään radan kunnostusta ym. romujen raivausta.
Jos joku vuotaa radalle öljyä, moottoripyöriä ei sinne päästetä ennekuin on saatu siivottua.
Sateellakaan ei pääse, enkä menisikään. Huonolla kelillä hupi jää kokonaan kokematta kun
tuolla on tarkoitus käydä vain ohimennen, varapäiviä ei ole.
Hintakin tietty rajoittaa tuolla ajohaluja.
Onhan siinä radassa monenlaisia mutkia ja mäkiä, en millään muista kaikkia. Onneksi
oppaana on kaveri jolla on toista sataa kierrosta pohjalla.

[Olavi]

Taitaa tosiaan olla kynnystä kuskeilla lähteä rataneuvottuihin harjoitteluihin esittämään omaa "osaamattomuuttaan".
Vaikka siihen juuri saisi avustusta.

Itselläni on tarkoitus käydä vähintään muutamissa ohjatuissa rataharjoitteissa tänä kesänä. Ensimmäinen on reilun viikon päästä. Jostain syystä ei haittaa pätkääkään, että neuvoja tulee ja joutuu kohtaamaan osaamattomuutensa. Jokaisen uuden asian oppiminen palkitsee kaksin verroin enemmän. Ehkä se on aloittelevalle motoristille pykälän verran helpompaa ottaa suoraa palautetta vastaan