Autoilu on nykyään yksilölaji

Vanha viisaus: Mieti, miten tekosi liikenteessä vaikuttaa muihin tienkäyttäjiin ja liiku sen mukaan...
Mutta tuohon alkuperäiseen kommenttiin.
Miula oli ekan lapsen syntymän jälkeen (lapsi syntyi helmikuussa) itsetutkiskelun paikka.
Prätkäily ei vaan lähtenyt ja totesin ajaessa miettiväni kaikenlaista muuta kuin ajamista.
Oli pelkoja, epävarmuutta ja empimistä.
Lopetin prätkäilyn kesän ajaksi, kunnes syksyllä kävin vetämässä enskalla muutaman kunnon hikilenkin ja huoli oli poissa.
Jälkeenpäin asiaa mietin ja totesin, että se elämänmuutos oli ollut vaan liian suuri sillä hetkellä käsiteltäväksi siinä lyhyessä ajassa.
Nyt homma jatkuu ja toisen lapsen syntymä ei vaikuttanut millään tavalla, tai vaikutti niin, että se lisäsi prätkäilyä...