Molemmat autot lienevät takavetoisia. Olivatko kuljettajat yhtä kokeneita ja tottuneita autoihinsa ? Vai ajoiko sama kuski vuoronperään eri autoilla saman reitin ? Näistäkin muuttujista syntyy aika äkkiä isoja eroja lopputulokseen. Nykyään on jo paljon kuljettajia, jotka eivät ole ikinä ajaneet takavetoisella autolla ja heille sen käyttäytyminen pidon ollessa heikentynyt voi olla täysi mysteeri. Tuolla ajoharjoitteluradalla pääsi kokeilemaan omalla tutulla autolla ajamista luistoneston kera ja ilman sitä, siinä homman pointti.
Ihan ite olen ajellut kummallakin autolla. Viton "kyvyttömyyteen" kyllästyttiin lopulta ja laitettiin kantavuuden puitteissa paksumpi pohjapelti
tavaratilaan. Tottumuksesta en tiedä mutta olen tykästynyt ohjaamaan autoa myös jarrulla ja kaasupolkimella, vetotavasta riippumatta.
Tunsin itseni Viton puikoissa aika avuttomaksi kun mikään tuttu konsti ei saanut sen nokkaa kääntymään tien suuntaiseksi.
Nykyinen auto on etuvetoinen ja automaatti, se on rauhoittanut ajotyyliä kun ei aina tiedä mitä vaihdeaski tekee missäkin tilanteessa.
Lisäksi kaasun ja jarrun samanaikainen painaminen katkaisee vedon isommilla vaihteilla. Samoin viive kaasupolkimen liikkeen ja
vetopyörän välillä ei ole tullut tutuksi. On ajettava ihmisiksi tällä.
Joskus kun olin menossa työmaalle Transitilla ja lunta oli taas tien täydeltä, eteen sattui kolmeakymppiä etenevä henkilöauto.
Siinä jarruvalot vilkkuivat jatkuvasti, mitä ihmettelin ja yritin pitää Transitin liikkeessä. Transit olisi tarvinnut enempi vauhtia ettei
olisi uhannut juuttua kinoksiin. Sitten huomasin kuinka sen edellä menijän kojelaudassa vilkkui erivärisiä valoja, jarruvalojen lisäksi.
Siellä oli kuskilla kaasu pohjassa, luistonesto toppuutteli ja ajonvakautus jarrutteli pyöriä ettei olisi yhtään sivullepäin luistanut.
Vito käyttäytyi vastaavassa tilanteessa samoin. Edellä kirjoittaneiden kokemuksista päätellen on yleinen toimintamalli?
