Parkkisakko eli pysäköintivirhemaksu ei olekaan sakko
Tuon opin joskus 15-20 vuotta sitten. Huomasin peräkärryä kiinnittäessäni, että toinen takavalopolttimo oli pimahtanut ja ajattelin käydä tunnollisena autoilijana ostamassa ja vaihtamassa sen heti paikallisen varaosaliikkeen kautta koukaten. Ajelin kärry perässä varaosaliikkeen edessä olevalle parkkipaikalle, mutta täyttä oli joka ruutu. Pyöräytin yhdistelmän liikkeen seinän vierustalle luvattomaan paikkaan ja kipaisin reippaasti liikkeeseen, "ei siinä kukaan kerkiä sakoittelemaan, kun nopeasti käväisen kaupassa". Polttimon sain muutamassa minuutissa ja kipaisin takaisin ulos. Poliisi olikin jo kiinnittämässä lappua autoni tuulilasiin. Pyysin, että älä nyt kehtaa sakottaa, kun auto ei ole häiriöksi ja näin nopeasti asian toimitin ja hyvän asian tiimoiltahan tässä parkkeerasin. "Tämä ei ole sakko, vaan pysäköintivirhemaksu", totesi konstaapeli tomerasti ja paiskasi maijan oven kiinni. No, siinä oli hyvä vaihdella polttimo ihan kaikessa rauhassa , kun pysäköintivirhelappu oli valmiina auton lasissa.
Syksyllä Travemundessa laivaa odotellessa juttelin Thriumppimiehen kanssa ja hän kertoi saaneensa postista Italiasta viime vuoden kesälomareissullaan hankkimansa 40 euron sakkolapun vasta joskus tämän vuoden tammikuussa. Oli kokeillut, mitä seuraa, jos ei maksa ja niinhän oli kuukauden tai parin kuluttua tullut kehotus ja maksu korotettuna 60 euroon. Oli maksanut heti.
Saksassa on vissiin semmonen systeemi noiden pisteiden lisäksi, että jos on kortti lähtenyt, niin saadakseen sen takaisin joutuu käymään aika vaativat tentit ja psykologin testit. Jostain luin, että tämä on huomioitu jo bisnespuolella niin, että näitä tenttejä varten on olemassa parin tuhannen euron preppauskursseja, mihin saksalaiset ovat tosi kovasti mieltyneet.
Baltian maissa taitaa olla edelleen voimassa sakkotapauksissa se tapa, että sakot pitää maksaa paikan päällä, ainakin turistien.
Jouko
