Tuossa nyt jäähylle joutuneessa Bernerin esityksessä oli monia sellaisia seikkoja, jotka tekivät siitä epäonnistuneen. Ei ollut mitenkään uskottavaa, että tienkäyttäjien maksurasitus olisi säilynyt edes ennallaan jos nykyisen verojen keräämisen sijaan olisi tullut valtion väyläyhtiö ja sen päälle erilaiset tienkäyttöoikeuksia ja muita palveluja myyvät yritykset, jotka tietenkin olisivat halunneet "palveluistaan" oman voittosiivunsa. Mitään varmuutta ei olisi ollut siitäkään, että tienpitoon olisi ohjautunut yhtään enempää rahaa kuin nykyään, olisihan myös väyläyhtiö tarvinnut oman organisaationsa ja "tulospalkatun" ylimmän johdon. Hanke kuorrutettiin lupailemalla tässä valtiontalouden tilanteessa epärealistista autoveron poistoa, jotta kansa sen helpommin nielaisisi. Sen jälkeen olisikin ollut tie auki uudelle maksuautomaatille.
Minusta tienpidon rahoitus voi olla aivan yhtä hyvin poliittisen päätöksentekojärjestelmän hoidettavana kuin maanpuolustuksen, oikeuslaitoksen ja monien muiden yhteiskunnan tärkeiden toimintojen rahoitus. Kun toiminnot yhtiöitetään, ne siirtyvät aina vain kauemmaksi demokraattisesta kontrollista ja päätöksenteosta tulee yhtiön sisäinen asia ja samalla aiempaa salaisempaa. Ei se toki aina tuo demokratiakaan toimi halutulla tavalla, mutta siinä ainakin on jonkinmoinen mahdollisuus omalla äänestyskäyttätymisellään määräajoin yrittää vaikuttaa päätöksentekoon.
Tienpitoon on täysin mahdollista jo nykyisillä päätöksentekomenettelyillä osoittaa lisää rahaa jos asiaan vain on todellista tahtoa. Tärkeitä asioita toki riittää monia muitakin, joten yhtälö ei aina ole päätöksentekijöillekään ihan yksinkertainen.
En mitenkään vastusta tienkäyttäjille tarjottavia uusia palveluja kunhan homma pelaa siltä pohjalta, että palveluntuottajat luovat itse sellaisia palveluja, jotka koen hyödyllisiksi ja joita haluan ostaa ilman, että minut siihen pakotetaan jonkin "valtion väyläyhtiö +palveluntarjoajat"-himmelin kautta.