Tässä on nyt kaksi eri kytkinryhmää: nestetoimisella kytkimellä, yhdellä tai kahdelle levyllä ja vaijeritoimisella pääosin kahden levyn kytkimellä mutta yksilevyisiäkin voi olla. Molemmissa myös muita eroja keskenään.
Kiistämätöntä on kuitenkin että molemmat kytkintyypit kärsivät ajoittain levyn turpoamisesta tai kaksilevyisessä myös välilevyn lämpötaipumisesta joka tekee välilevystä lautasmaisen ja voi johtaa pitkään jatkuneena kytkinremonttiin kun kytkin ei irrota kunnolla enää mitenkään vaikka kuinka säätäisi.
Itse olen ajellut Kahden hengen ja tavaroiden kanssa sekä Alpeilla että Norjan vuoristossa eri pyörämalleilla ja eri sääoloissa. Niissä olosuhteissa ei kuitenkaan ole omissa pyörissäni ilmennyt moisia ongelmia. Toisaalta ole ennen matkaa säätänyt kytkimen, aikanaan myös jarrut, siten että voi olla varma säätöjen oikeellisuudesta. Ainoat ongelmat olen kohdannut hidasajossa kun sitä on riittänyt kauan ja kykintä on luistatettu pitkään.
Niissä malleissa joissa kytkin toimii vaijerivälitteisesti on kytkimen säätö vaihdelaatikon takana kytkinvivussa johon vaijeri menee. Muut säädöt ovat vaijerin säätöjä. Toki nekin pitää olla oikein. Useimmissa vaijerikäyttöisissä versioissa kytkinvipu säädetään säätöruuvista, eikä vaijerista, niin että sen vaijerikoukun pohjasta on 75 mm matkaa vaihteiston takakanteen silloin kun kytkimen painelaakeri on lievässä puristuksessa. Käyttövälys, joka on välttämätön, säädetään vaijerin alapään säätömuttereilla. Yläpään säätö on pikasäätö poikkeustilanteita varten. Joku muu voi tietysti säätäöä toisellakin lailla mutta se välys painelaakerille pitää olla olemassa.
Nestetoiminen kytkin säätyy automaattisesti sen mukaan kun kytkinlevy kuluu. Kahvan pikasäädöstä voi etsiä apua jos kytkin ryhtyy kantamaan ja sille on hyvä syy kuten kuumuus, hidasajo tai kytkimen tavallista ahkerampi käyttö.
Olen kuitenkin siinä uskossa että eniten vaivasta kärsii kaksilevyinen vaijerikäyttöinen malli: siinä on neljä kitkapintaa, neljä vastinpintaa joista kaksi on välilevyssä jolla on taipumusta muuttaa muotoaan kun kytkin käy kuumana.
Kun oireita esiintyy ajossa ja olosuhteet ovat otolliset niin kytkimen käyttöä voi muuttaa. Jos jono etenee hitaasti niin ei liikuta pyörää joka nykäyksellä ja vaihtaa vapaalle aina välillä. Kytkinlevyt kun jäähtyvät parhaiten silloin kun ne ovat kosketuksessa teräksisiin vastineihinsa. Lähdöt voi tehdä hieman äkäisemmin eli välttää luistatusvaihetta ja kun pysähtyy niin vaihtaa heti vapaalle.
Tietysti on helppo neuvoa täältä sohvalta kun suoritus tapahtuu jossain helteisen kaupungin ruuhkassa jyrkkään ylämäkeen vieraassa ajoympäristössä. Silloin kannattaa miettiä pienen aikalisän ottamista.
Yhtenä ongelmana kytkimen toiminnalle on myös sen kuluneisuus: levyt ovat ohuet tai tahriintuneen ja pyrkivät luistamaan ihan omiakin aikojaan. Kytkimen rakenteen kuluneisuus on myös ongelma tässä suhteessa. Sen paininlevy ja välilevy ovat kuluttaneet itselleen lovet hammastuksiinsa vauhtipyörällä ja kytkinkeskiössä levyt eikä kytkin irrota aivan täydellisesti. Ongelma on yleinen kaksilevyisissä paljon ajetuissa. Myös lika ja kytkinpöly voivat vaikeuttaa kytkimen toimintaa. Puhdistus auttaa siihen.
Tässä on kuva kytkinkeskiöstä joka jo esti kytkimen toimintaa. Toinen ylhäältä:
http://www.motomatti.fi/2015/11/purkupyora-kytkinkeskion-elvytys.htmlYleensä kannattaa vaihtaa uusi keskiö ja pahoissa kulumissa myös koko vauhtipyörä.