pyörien painot

[viitala]

Kertokaapas viisaammat,miksi pyörien painot on mielestäni karannut käsistä.jotenkin tuon 200 kg:n painon vielä ymmärtää,kustannukset varmaan tulee
vastaan,mutta että 300 kg:tä ja jopa yli 400 kg:tä löytyy kulkineitten painoksi ,niin en kyllä ymmärrä.Pakki pitää olla tommosissa.
 Kyllä materiaali valinnoilla voisi aika paljon vaikuttaa ja kun tietää,mitä turha paino vaikuttaa ominaisuuksiin,en voi ymmärtää.Ei ne ratapyörätkään ole juurikaan
muuttunut painavimmaksi,joten ei siitä hyötyäkään ole.Joskus -60 luvulla valmistetut painoivat raskaimmillaan 180 kg:tä ja sanottiin raskassarjalaisiksi silloin.
No,silloin niissä ei ollut jarrujakaan ,joten eivät ne kyllä voineet painaakaan paljon,jotta edes joskus pysähtyisi.Paras viritys on painon pudotus,ihan niinkuin ittellänikin!

[motomatti]

Useimmiten paino mielletään negatiiviseksi asiaksi. Ainakin kysymyksenasettelun osalta vaikuttaa näin olevan. Hyvät puolet painossa jakautuvat kahteen lähtökohtaan: 1) Valmistusteknisesti painavaa on helpompi ja edullisempi tehdä verrattuna kevyeen. 2) Käyttäjälähtöisesti on halvempi hinta, tukevuus ajossa ja usein helpompi huollettavuus koska osille on tilaa.

Joitakin syitä miksi pyörät ovat painavampia kuin ennen: a) lainsäädäntö määrää perusvarustustason. Varmaan moni on katsellut pyörässään useamman kilon painoista ABS-keskusyksikköä sekä sen anturoinnin osia. Myös moottorinohjaus- ja ajonhallintajärjestelmät ovat tulleet lisäksi ja painavat enemmän kuin kaasuttimet ja sytytyslaitteet ennen. b) Valmistajan vastuu pyörän oikeasta ja turvallisesta toiminnasta. Esimerkki: jos tänä päivänä tulisi myyntiin seitsemänkymmentäluvun kakstahtisportti, kuten Kawasaki Mach2, niin olisi todennäköistä että valmistaja haastettaisiin oikeuteen sen ajo-ominaisuudettomuuden vuoksi. Nykyään tehdään tukevaa. Useimmissa on myös Jarrut.

Rahalla tietysti pystyy tekemään kevyttäkin kuten esim KTM ja Ducati pystyvät osoittamaan. Ja vieläpä teräksestä. Muut käyttävät suurelta osin alumiiniä tai jopa komposiittimateriaaleja. Silloin ostohintakin on usein kovempi.

Kerhollani katseltiin joskus pyörien painoja ja tehoja: kevyin yli satahevosvoimainen painoi alle 200 mutta teho-painosuhteeltaan paras painoi yli 600 kg. Jälkimmäisellä ei tosin mutkatietä kovin hurjasti edetä. Molemmat olivat tyytyväisiä pyöriinsä.

Painoasiaan voi vaikuttaa itse melko monta kiloa: osien poistaminen tai vaihtaminen kevyempiin. Esimerkiksi akun vaihdolla modernimpaa tai pienempään lähtee monta kiloa. Alumiininen ohjaustanko. Teräs -> suurlujuusteräs -> alumiini -> komposiitti. Usein eniten lienee kuljettajan osalta olevan mahdollista, mutta ei välttämättä helppoa, keventää jopa kymmeniä kiloja.

Monet näyttävät lisäävän pyöriinsä painoa: lisävarustelua kuten kromiosia ja erilaisia suojia laitellaan surutta painoa ja ilmanvastusta miettimättä.

Monissa raskaissa pyörissä pakki onkin vakiona.

Eikös nämä V9:sit ole hyvinkin köykäsiä pyöriä muuhun nykymallistoon verrattuna.

[TunturiTT]

Kyllä omassa pyörässä on suunta painossa alas päin. On kuitenkin kymmeniä kiloja kevyempi, kuin minulle tullessaan. Laukut rautoineen pois, hiilikuitulokarit, hiilikuitusivukatteet, kevyempi putkisto, ylimääräisiä osia poistettu, kevyemmät renkaat, alumiinitanko, takasatula (*välillä) poissa, takavalopatteristo pienennetty ja kevennetty jne jne. Pitäisi ihan koeajaa vakiomallista ja todeta painonpudotuksen merkitys.

[klassikko]

  Terveiset Savonlinnasta.. kuskille tullut kilo lisää (pitääkö polkupyöräily lopettaa?) ja ennenkin kevyehkö guzzikoneinen on laihduttanut itsensä alle 190 kiloiseksi.. Liekkö se laihduttuaan nälkäinen kun ääntelee niin voimallisesti? 

[Camn]

Ja sitten se että suuret valmistajat eivät ole alalla tehdäkseen ensisijaisesti moottoripyöriä, vaan ansaitakseen rahaa yhtiön osakkeiden omistajille. Monesti on tullut esille, että käytetyt komponentit ovat ihmeen "halpoja" (esim. V7-II ja V9 jousituskomponentit). Taitaa olla se "taide" ja kyky ansaintaan juuri se, että osataan tehdä kuhunkin markkinasegmenttiin mahdollisimman halvalla, myyvä peli.  Design puoli miettii että miltä pitää näyttää ja tekniikkapuoli oman osionsa. Piaggiolla vaikuttaisi olevan tämä puoli hyvin hallussa kun toimii niin laajalla skaalalla. Sitten lisävarusteilla tienataan vielä hieman lisää. Vaikka niillä, millä painoa pudotetaan.

[viitala]

Painoa olen ihmetellyt ja nyt,kun kaveri vaihtoi syksyllä 1200 rs BMW Guzzin v7 sporttiin,soitteli mulle eilen ja kehui laitteen maastataivaisiin.Kevyt,tehoa ihan riittävästi
ja mutkiin menee kun ajatus.Silläkin ollut ennen omanlaisensa käsitys omista laitteistani.Toi Bemarikaan ei ole raskaammasta päästä ja on moderni pyörä,jotain 260 kg:n paikkeilla painaa.

[Breeze]

Silloin kun olin nuori, niin Suzuki RG 125 gamma painoi sen 100kg ja 25 hevosta.
Nykypiikit painaa sen 140-160kg ja 15 hevosta.

Ennen sai olla prinsessa tarakalla ja painoa oli saman verran kuin nykyään ilman sitä prinsessa...
Jos aikakoneella saisi pari 80-luvun kyykkypiikkiä nykyteinien testattavaksi, niin uskoisin, että katkeruutta saattais olla ilmassa...

[motomatti]

Silloin oli piikit rautaa: HRD Silver Horse, Benelli Jarno, Cagiva Freccia, Malanca Ob One ja mitä niitä muita oli joita kylillä pyöri 80-luvulla ja -90 alussa. Missähän kaikki nuokin lienee vai onko jo sulatossa.

[TunturiTT]

Nsr:ssä oli ihan mukavasti vetoja ja se pysyi kasassa. Toisin kuin ilmoitetuilta tehoiltaan olleet italialaiset. Harvemmin niitä näki ajossa.

[TunturiTT]

Mun piikki oli CB125TDC. Sitä tuli viriteltyä jonkin verran. Oli lähes 140cc, kansi tehty erään moottorivelhon toimesta hyvään tikkiin. Putket oli avarat megafonit. Kaasarijumppaa oli tietenkin, mutta oli kyllä kulkuakin. Molemmat mittarit pohjaan ( 140+km/h ja 13500rpm) pidemmilläkin välityksillä. Kaverin vesijäähy DT jäi lähdössä ja vauhdeissa. Onhan tuo pyörä mulla vieläkin, odottaa kampiakseliremonttia ja sittemmin hankittua 2-1 putkistoa.   

[Pekka]

Useimmille moottoripyörän ostajille paino lienee melko yhdentekevä seikka.
Jos nykyisellä kokemuksella pitäisi valita, niin kyllä koittaisin jättää kaikki yli
200 kg painavat pois listalta.

[motomatti]

Mulla on ollut keveitä, normaalipainoisia, painavia ja hyvin painavia pyöriä. Kaikilla niillä on ollut puolensa. Kevyet ovat mukavia pikkupyörityksessä ja jos sattuu olemaan tehoakin samaan aikaan niin radallakin on ollut kiva käydä. Painavilla sujuu matkanteko kuten myös hyvin painavilla mutta kirkonkyläpyörimisen jättää luonnostaan vähemmälle. Painava painelee huonokuntoisella tiellä hyvinkin tasaisesti. Toki jousitus pitää olla kunnollinen. Isot tiet ja pitkät matkat odottavat vielä kulkijaansa.

Pisimmät reissut on tullut tehtyä juurikin painavilla: kulkevat tasaiseen, kantavat kuorman valittamatta ja ajo-ominaisuudet säilyvät kuormasta riippumatta sekä matkatavaroille on riittävästi tilaa. Yhden laukun voi silti varata tyhjäksi tuliaisia varten. Siirryn sitten keveämpään laitteeseen kun kunto ei enää riitä isokokoisella ajamiseen. Jos terveyttä piisaa niin noin 10 vuoden päästä. Eiköhän seitenkymppisenä ole mahdollisuus hieman downshiftata kuten asiaa nykyään kutsutaan. Eli antaa periksi kuten ennen sanottiin.

[klassikko]

Silloin oli piikit rautaa: HRD Silver Horse, Benelli Jarno, Cagiva Freccia, Malanca Ob One ja mitä niitä muita oli joita kylillä pyöri 80-luvulla ja -90 alussa. Missähän kaikki nuokin lienee vai onko jo sulatossa.

Pari italian HRD:tä aikoinaan hommasin. Menivät velipojalleni.
Hän haki myös Ruotsin ainoan HRD Silver Horsen itselleen.
Yksi hänen HRD:sta esiteltiin muutama vuosi sitten Mobilisti 2000ssa.
Tässä piikkien bimotassa oli TAU:n kone joka varsinkaan väärissä käsissä ei ollut kestävä.
80-luvulla Ancillotti oli motocross piikkien kuumimpia laitteita..
Niissä käytettiin huomattavasti korkeampi viritteisenä samanlaista TAU:n konetta..
Varmaan arvaattekin mikä kone on (mm. autoilla kisaamista ja MV Agustan omistavalla) broidillani HRD:ssa kiinni 


Kokeilin kerran Gileran viissatasta Nuovo Saturnoa ja Laverdan 500:sta.. Heti tuli fiilis että kyllä keveä pyörä on niin mainio!
Kumpaakaan niistä en ole kuitenkaan omistukseeni hankkinut. Olen päässyt nauttimaan parista 350 Agustasta ja nykyään "pikkupyörän" virkaa ajaa hieman niitäkin kulkevampi 450 Desmo Ducati.(1970)
Keveistä ja kovaa kulkevista ehkä namein ja mieleenpainuvin omistuksessani olleista (Yamahan kisapyörien lisäksi) on ollut RG500.
Ihmeen kevyt aikalaisekseen on kyllä tuo vieläkin tallissa oleva ensimmäisen vuosimallin GSX750R kin. Mutta sehän onkin melko pitkälti kisapyörän replica katuvarusteilla lisättynä..
Oleellistahan on miltä paino tuntuu pyörää käsiteltäessä.. Raskaskin pyörä voi olla "kevyt"

[Harri Eronen]

Aikanaan oli tosi "inhottava iltahomma" , piti  iltaisin  ajaa siten ,että loppuviikosta olisi 1000 km kasassa uudella RG 500 Suzukilla ! Katusellaisella . Pensatkin "ponssattiin". Kyllä se oli vastenmielinen tehtävä;)

[GuzGuz]

Omat pyörät on vaihtuneet painavampaan joka kerta.
Mutta eiköhän katto ole saavutettu tuon EV:n kanssa.
Kuskin massa vaikuttaa myös, "jäntevät" 63kg pitää Calissa painopisteen alhaalla.
Ja vaikka pyörä on painavahko, niin hyvin viihdytään mutkateillä.
Sinänsähän kyseinen ei ole painava "matkacustom" tyyppiseksi.
Kevyemmät oli vähemmän huonoja kaupunkiajossa, mutta sinne sopisikin skootteri.