pyörien painot

[Camn]

"Chuck of Indiana" (lentokoneen moottori -Lario) oli mittaillut pyöriensä painoa lentokonevehkeillä - todelliset kuivapainot, ilman bensoja:

Lario: 186 kg / Monza: 172 kg / Scura: 229 kg [esite: 221 kg] / (lentokone: 239 kg)

http://wildguzzi.com/forum/index.php?topic=91236.msg1440817#msg1440817

[motomatti]

Joskus kymmenen vuotta sitten punnitsin Centauron lähes tyhjällä tankilla ja omalla muotoilulla mutta hyvin epävirallisella vaa'alla: käytin työnantajan pumppukärryä jossa oli vaaka. Pyörä trukkilavalle ja nosto. Tulos 202 kg ajokunnossa mutta tankki viittä vaille tyhjänä. Normipaino jossain 220 kg tienoilla. Takarunko ja alkuperäiset äänenvaimentimet ovat Centaurossa painavia.

[TunturiTT]

Mun oman Larion punnitsin isolla koneella ja tankki 2/3 täynnä joskus, niin painoi n.185 kiloa.

[Olavi]

Pikku Brevasta lähti viime talvena osia paljon pois: mm. takalaukku+ laukkurunko, takalokasuoja, keskiseisontatuki, pleksi+ kiinnityshilut. Lisäksi osia vaihtui kevyempään, mm satula, pakoputket. Karkea arvio on noin -10 kg muutoksesta. Mikä merkitys tällä on? No ainakin ajotuntuma on todella kevyt jopa mopomainen, kun välillä ajaa vertailuksi Cali3lla.

Isoin painomuuttuja on kyllä se, joka pyörän päällä kököttää, sen paino ja ilmanvastus ylhäällä itse pyörän painopisteeseen nähden. Omalla kohdalla on isoin positiivinen muutos ajo-ominaisuuksiin saatavissa painon pudotuksella ja napakalla ajoasulla. Eikä maksa paljon . Paino on tullut alas viime talvesta vaivaiset 5 kg, mutta sekin helpottaa. Nykyisestä noin 100 kg painosta voisi tulla alas vielä 10 kg ensi kaudelle. Jos tarkastellaan kokonaispainoa, jos tavoite -15 kg omapaino + pyörän laihdustus yhdessä = 25 kg. Sillä on liki 10% vaikutus kokonaispainoon ja osin myös painopisteen, kun se siirtyy alaspäin. Lisäksi ajan pääosin yhdellä ja samalla napakasti istuvalla ajoasulla, jolla on jotain merkitystä vs. aiemmin käyttämääni nylonajoasuun, joka oli vähän turhan väljä ja paksu.

Aikaisemmassa metsästysharrastuksessani erälehtien asetestit hehkuttivat light aseiden keveyttä, kun paino oli tullut alas 500 grammaa. Niitä myydään sitten äijille, jotka raahaavat mukanaan 25 kg läskiä + sixpäkkiä repussa ja raahautuvat autolta 200 m päässä olevaan passipaikkaan. Tuossa konteksissa keskustelu harrastevälineen painosta on lähinnä huono vitsi. No nyt meni aidosti vähän asia sivuun..

[Camn]

Isoin painomuuttuja on kyllä se, joka pyörän päällä kököttää

Sadetta pidellessä...
Akku ja ukko kevyempiä, nyt lie joku -17 kg enää kesään 2015 verrattuna. Kylläpä on vaikea kestää "kaidalla polulla" , varsinkin näin kesällä. Kun pakon sanelemana vasta +50 iässä alkaa käymään salilla ja painottamaan salaattia ja hedelmiä (työ ei fyysistä)... aiheuttaa kulmakarvojen nostoa aina silloin tällöin heitot tyylin: "duunaat painoa 15 kg pois ja lihakset kuntoon...".

Tämä ei siis mitenkään juuri tähän Olavin faktapohjaiseen tarinaan liittyen, vaan yleisesti. Aivan mahdoton homma, ellei tuhoon tuomittu... Lisäksi asia hankaloituu sitä mukaa kun paino putoaa, huomaan. Samoin toimien: ei enää edistystä.  Hauskaa hokemaa lainatakseni, "helpompi olisi hirttää itsensä ja mieluusti aamupäivällä, ettei tarvitse enää iltapäivällä kärsiä" .  Ihan eri tavalla arvostaa salilla vilahtelevia "terveitä" (en tarkoita äärimmäisyyksiä, bodarit ja fitness urheilijat erikseen) - miten tolkuttomasti se kaikki on vaatinut vuosikaupalla hikeä ja vaivaa + askeettista elämää...

Viime kesänä oli meno kevyempänä normiteiden mutkissa selvästi hutjakkaampaa, vaikka alusta oli säädetty uudestaan. Tänä kesänä lienen asiaan tottunut, enää en huomaa mitään erityistä. Motoparkin suoralla "bus stop" mutkassa (kutonen päällä, kaasu auki) huojuntaa tuntui vielä mutta tuo lienee vasta-alkajan arkea.

[Olavi]

Kuulostaa edellinen kovin tutulta. Aineenvaihdunta on iän myötä kuin säästöliekillä ja kaikki mitä suuhun laittaa tuntuu pysyvä kropassa. On sekin jonkinlaisen evoluution tulos aikoina, kun ruuan saanti oli niukempaa ja satunnaista. Vararavintoa piti kerätä pahan päivän varalle, jos meinasi selvitä hengissä vaikeammat ajat. Ns. "läpipasko laihaluikku" ei ollut etu noina aikoina - nyt suuri ihailun kohde, kun joku voi syödä lihomatta. Vielä, kun ruoka maistuu entiseen tapaan tulee ongelmia. Oma pituus 181 cm ja armeijapaino 73 kg ei ole mahdollista, mutta edes joku 90-95 kg voi toteutua.

Liikuntaa alkaa myös rajoittaa nivelien kunto. Jouksu ei ole mahdollista, kävely on jees, mutta aika tylsää. Pyöräily, hiihto, uinti ja kuntosaliharjoitteet käyvät vielä sekä ns. hyötyliikunta esim. mökillä.  Kaupungissa ei ole juuri järkevää hyötyliikuntaa muu kuin rivarin nurtsin leikkuu. Sekin on saavutus, jos painoa ei kerry lisää ja vaikka vähän kerrassaan laskisi. Fysiatrin sanat viime kevään olivat selkeät, jo 5% painonpudotuksella on selkeät terveysvaikutukset, jos olet ylipainoinen. Lisäkimmokkeena voisi sitten suggeroida itseään sillä, että pyörän ajotuntumaan tulee jonkinasteista parannusta. Lisäksi kannustimena välkkyy mielessä Rata-ajot - sitä parasta tekemistä housut jalassa ja läski sulaa kaupan päälle .