30v huolto

[I.H.]

Selvis.

[TunturiTT]

Se on joillekin vaikeata. Pitää mennä tiukasti jonkun muun määräämän tyylin mukaan. Kesällä Joutsan Chopper Showssa ei moista hölmöilyä esiinny. Sinne yleensä ajetaan ja suoraan näytille.

[Kurtsi]

Nuuka mies vaihtaa ohjauslaakerissa vain asentoa ja taas mentiin ...

[motomatti]

Varttikierros vasempaan....

[Ikkala]

Ei tuo satulan runko ollukkaan läpimätä vaikka alapuolelta siltä näytti, tuosta saa vielä hyvän. Mutta se päällinahka. Ei näy olevan enää S-D/Guzzibits yms osastolla myynnissä. Joutuu vissiin ettiä verhoilijan.

[Kurtsi]

Minulla on originaali satula roikkunut tallin seinällä pian 30 v ja hyvänä on säilynyt. Valkoinen osa on vaan muuttunut ruskeaksi. Ekan pitkän reissun jälkeen lupasin vaimolle, että teen satulalle jotain. Se kun on mitoitettu 1 1/2 henkilölle. Otin satulan pohjasta pahvimallin, jatkoin sitä 10 senttiä, tein uuden pohjan ja toppaukset. Verhoilija teki päällisen. Näytti hyvältä, tuntui pahalta. Olisi pitänyt ehkä testata ennen reissun lähtöä paremmin. Budapestissa oli jo perse haavoilla, kirjaimellisesti. Vihdoin kotiin päästyä lensi roskiin koko komeus. Saksalainen tuttava lähetti sitten "norsunkorvan" King & Queenin. Ei ollut nettiä silloin, eikä Suomi EU:ssa, olisiko ollut missään vapaakauppasopimuksessakaan. Joka tapauksessa pyysin, että älä pane ainakaan laskua pakettiin, mieluummin niin, että lahja ystävälle. Tulli oli avannut ja teipannut teipeilläään, mutta tulleja ei mennyt. Maksoin sitten kaverille erikseen. Tämän LeMans kaverin löysin sateesta tien varresta Turun ja Tampereen väliltä matkalla Nord Capiin. Vietiin siitä yöllä anopin luo saunaan Savoon. Kävi meillä vielä toisellakin reissulla ja me sen luona Saksassa. Yhteystiedot on hukkuneet. Täytyis koettaa vielä kaivaa kaveri esiin jostain.

[Harri Eronen]

Omaan Cali II "löysin" satulanpäällisen Englannista, on melkein alkuperäisen näköinen , Pitkämössähän se on muutamana vuotena ollut. Jahka löydän tekijän yhteystiedot ,laittelen ne tähän. Alkuperäinen satulan päällinen on tutulla verhoilijalla , etsii täysin alkuperäistä materiaalia , kun Euroopassa  alan messuja kiertää , ei ole kuulemma helppo nakki.

[klassikko]

Classic kisaluokissa joissa tuo telareiden jäykistin on kielletty, koetetaan kiertää hauskoilla tavoilla asiaa kun yritetään saada hyväksytyiksi luettuja keulia paremmiksi ajaa.. mm. oikeanlainen etupyörän akseli näyttelee aika merkittävää osaa.. ja joissain tapauksissa lokarin paikoillaan olo on erityisen tärkeää..

(I.H: Luulen tuon "mummorauta" nimityksen levinneen tuolta Tampereen suunnilta.. aikoinaan sielläpäin ollessa kuuli muitakin mukavia nimityksiä asioille  )

Erikoisrunkojen valmistajien keuloissahan noita jäykistäjiä alkoi ensin olla ennenkuin massatuotannossakin ymmärrettiin niiden etu.
Minulla olleessa Laverda Formula Mirage 1200:ssa näytti keula siltä ettei siinä ole jäykistintä mutta kun oli etulokari kädessä niin jo painosta asia paljastui: lasikuitulokarin sisässä oli jymäkkä jäykistin!

Ehkä Caleissa se mummorauta on enempi vaan lokarinpidike jos on kerta kumeilla kiinni jolloin sen jäykistävä etu menetetään. Tekisin ehdottomasti kuten Matti jos vielä möhköfantilla (vai mikä ronsu se täällä gategoriassa nyt olikaan?) ajelisin.

King & Queen satula, onko se sitten kaksi norsunkorvaa aktissa? 
(minulla olisi sellainen Corbinin upeaa käsityötä oleva vanhaan Wingiin tarkoitettu jouten.. Malli makee  ja miehekkään kokoinen! )

[motomatti]

Tuosta Ikkalan laittaman kuvan vielä haperommasta satulanpohjasta tehtiin pikapikaa käyttökelpoinen hiekkapuhaltamalla kevyesti ja levittämällä lasikuitukangasta molemmin puolin peltiä. Peltiin tehtiin reiättömiin kohtiin reikiä porakoneella että eri puolilla olevat lasikankaat tarttuvat toisiinsa ja tekevät rakenteesta riittävän jäykän.
Pehmusteen halkeamat liimattiin kiinni ja hieman yhtä kohtaa piti täyttää. Verhoilija otti ja purki vanhan päällysteen rievun, teki siiitä kaavat, leikkasi, ompeli ja liimasi päällysteen karhennetun pohjan reunoihin.

Polyesterihartsin on syytä saada kovettua lämpimässä paikassa pari viikkoa niin haju eli styreeni pakenee siitä riittävästi niin lasipinta on karhennettuna liimauskelpoista.

Hintaa hommalle tuli materiaaleineen ja töineen reilut 200€. Päällinen ei tullut alkuperäisen kaltaisesta kerninnahasta. Mutta värit ja muoto ovat kohdallaan eikä kukaan ole paheksunut.

Päällisen keston kannalta voi olla hyvä satulan reunoihin, missä päällikangas pääsee koskemaan suoraan satulan runkoon, käyttää tukikangasta suojana. Joissain tapauksissa koko alueelle päällisen alle.

[motomatti]

Mummorauta-sanan ohella kiva nimitys eräälle välttämättömälle tarveaineelle on enokunnanmutteri.

[TimoEv]

Tiedätkös Matti, tai joku muukin, mikä on "Ikaalisten jarru" tai "Ojalan rauta"?

[motomatti]

Eipä ole tuttuja termejä nuo. Kai tiedät itse vaikka kysyit?

[Harri Eronen]

Satulanpäälistä voi kysellä ,B J Hall Motorcycles, mrbhall@live.co.uk  ,löytyy myös ebay.de . Kustantaa 55 puntaa + pk .On varsin sopiva alkuperäisiin toppauksiin.

[LeCa]

Olin jokunen kesä sitten reissussa Via Balticaa Pitkin ja siitä Puolan kautta etelään. Illansuussa tulin eurooppalaiseen suosikkikaupunkiini Krakovaan. Hotellikin löytyi ilman ennakkovarauksia. Samaan mestaan oli tullut rapiat puolenkymmentä suomalaismotoristia jo minua ennen. Mukana harrikkapariskunta jolla oli ollut ilmeisesti välit hieman ruosteessa jo lähtöhetkellä Suomesta.

Juteltiin siinä terassilla kolpakon ääressä, että onko joku käynyt Krakovassa aiemmin. Sanoin, että olen. Guzzilla ja lentäen. Siinä kohtaa tämä rouva, tai tyttöystävä, ampaisi tuolista ylös. "Mitä! Onko täältä lentoyhteys Suomeen. Jumalauta! Lähden heti huomenna ensimmäisellä koneella takaisin!"

Kävi myöhemmin kautta rantain ilmi, että siinä Harrikassa oli joku king&queen satula ja mimmi oli istunut sen perkeleen kokoisen nahkanapin päällä jolla satulanahka kursitaan asemilleen, Tampereesta Krakovaan. En tiedä miten kävi lopulta. Starttasin aamulla matkoihini sen verran ajoissa.

Tämä kuitenkin varoituksena, että kannattaa testata sopiiko istuin kuningattaren pyllylle sellaisessa oikeasti pitkässä reissussa.   

[motomatti]

Tottumaton ahteri ei kauaa kestä vaikka satula olisi hyväkin. Aina alkukaudesta sen huomaa. Edelliskesän elokuussa menty ensimmäiset 200 km (liki kolme tuntia) yhdellä istumisella ja sen jälkeen pari 100 km osuutta jonka jälkeen tauot tulevat jo 50 km välein. Ahteri määrää tahdin. (Toki vaatteet myttyävät ja kostuvat joten siltäkin suunnalta tulee herkistymää.)

Keväällä on eka tauko jo alle sadan kilsan päässä ja suoritetaan lantion kiertoa ja kävelyä verenkierron palauttamiseksi. Mutta siitä se takapuoli känsittyy ja sopeutuu satulaan.

Joissain pyörissä taas asento on ollut ongelma: jyrkkä polvikulma tai rönöttävä asento. Joskus jopa ilmavirran liike ajaessa on saanut takamatkustajan herkistymään tauolle. Tosin nämä viimeaikaiset pyörät ovat olleet sen verran touring-henkisiä että matka kaksipäälläkin sujuu vähillä puheilla.

Myös pysähdyspaikan valinta matkustajan kannalta mielenkiintoiseksi (kylämyyjäiset, tehtaanmyymälä, ite-taiteen näyttely, viinitila, tms) rauhoittavat takiaista huomattavasti vaikka herkkään paikkaan välillä sattuu. On hyvä olla takalaukussa hiukan vapaata tilaa....