Viime viikolla säädin venttiilit. Oli hiukan pienet välykset. Lämpötila oli kyllä 25° jonka vaikutusta en ihan tiedä. Laitoin kuitenkin välykset, joilla tulkki mahtuu juuri väljästi, mutta ei liikaa. En vieläkään säätänyt siinä vaiheessa vakuumeja. Koeajossa tuntui moottori hiukan tärisevältä ja käynti hiukan takertelevalta, epätasaiselta.
Viikolopulla kävin luokkakokouksessa (50 v) ja tuli siinä ajettua yli 600 km hyvin monissa lämpötiloissa. Venttiilien rolina kuului kivasti hiljaa (80 km/t) ajaessa ja veto oli kyllä tasaista, mutta kylien läpi hiljaa pintakaasulla ajaessa oli taas se kirottu nypytys palannut. Sitä ei ollut ennen venttiilien säätöä, ja kyllä, kyllä tein sen tosi huolella. Myös kaasua löysätessä oli putkessa ampuilua joka kerta. Näitä vaivoja oli kaikissa lämpötiloissa.
Tänään säätelin vakuumit u-putkella. Vahingosta viisastuneena ostin pätkän moottorisahan besiiniletkua, sellaista keltaista lämpöä kestävää, kirkkaan u-letkun molempiin päihin, jotta moottorin lämpö ei sulata mittalaitetta. En nollannut TPS:ää, enkä edes mitannut, olettaen sen olevan entisessä arvossa.
Aika vähän tarvitsi säätää, mutta hiukan kuitenkin, pari kierrosta yhdystangon pituuden hienosäätöruuvista. Aikaisemmin mittailin, että se säätää n. 1 mm/kierros. Käsikaasu sattuu olemaan juuri siten, että se täysillä huudattaa moottoria 4000 rpm, kuten tälle säädölle suositellaan, ja ohivirtausruuvit kokonaan kiinni ensin. Koska letkut nyt olivat paikoillaan säädin myös tyhjäkäynnin samalla tavalla tasapainoon, vaikka sellaista ei missään opastetakaan. Viritin ohivirtausruuvit niin, että kierrokset olivat 1200 paikkeilla ja molempien kurkkujen imu samanlainen, siis pelkillä ohivirtausruuveilla, ei enää yhdystankoa säätämällä. Tyhjäkäynnistä tuli ihmeen tasainen, joka oli pieni yllätys.
Kävin ajamassa koeajon, en pitkää, mutta riittävästi, n. 50 km kaikenlaisia teitä. Puolipilvistä ja 25° lämmintä. Nykiminen oli poissa, kaikki kierrokset olivat aivan sileät. Ampuilua ei tullut vaikka miten rääkkäsi. Taisin onnistua näissä virityksissä tällä kertaa. En ollut uskonut imutasapainolla olevan noin paljon merkitystä. Varsinkin tuo ampuminen vähän ihmetyttää – kuinka se voi tähän liittyä? (Toisaalta – kyllähän se jo teininä suutelemista opetellessa todettiin, että jos molemmilla osapuolilla ei ole sama imu, siitä seuraa sellainen plossahdus.)
Seuraavat päivät näyttänevät: olenko vain turhan toiveikas omasta työstä, vai palaako entisistä vaivoista jotakin...
