Tämä on vanha juttu, mutta en tehnyt uutta kun asia on edelleen ajankohtainen.
Nevadassa on hiukan serkkujansa pienempää kaikki, myös läppäyhdystanko. Siinä on 5 mm paksu tanko ja sen päissä M5 kierteiset muovikupit. Toinen on vasenkätisellä kierteellä. Läppärunkojen akseleilla on litteät vipuset ja niissä niittaamalla kiinnitetyt kuulapää nupit muovikuppejansa varten. Ihan hyvä systeemi uutena kun kuula on kuppiinsa tiukka ja kitka estää läppien lepatuksen.
Kun sitten aikaa kuluu ja kilometrejä karttuu alkaa muovinivelissä olla välystä. Mistä se tulee? Luullakseni siitä, että nivelen muovikuppi on pohja alaspäin ja kuula-aukko ylöspäin. Lika ja vesi menee suoraan muovikuppiin ja se myös pysyy likaisena. Kuula ei ilmeisesti ole hyvää metallia, koska se on syöpynyt karheaksi. Lika ja karhea kuula syövät muovia nopsaan ja kuulanivelestä tulee väljä.
Sain vinkin kokeilla yhdystangon päästä: onko värinää moottorin käydessä? No oli. Asia on siis korjattava. Vaihtoehtoja on muutama: helpoin kai olisi vaihtaa muovinivelet joka vuosihuollossa uusiin. Pieni vaiva ja halpa hinta. Kun lepatus tapahtuu joillakin kierroksilla kitkasta huolimatta, voi olla asiallista tehdä uusi tanko hiukan paksummasta aineesta, jotta sillä on enemmän massaa ja lepatuksen taajuus laskee alle tyhjäkäynnin värryytyksen. Tein näin.
Uusi tanko ja uudet nivelet valmistuivat talven aikana. Nivelet ostin Motonetistä. Malli on kumitiivisteellä varustettu 90° malli. Pitihän se purkaa. Metalli on jotain aika pehmeää ja painevalun, vast. jäljiltä karheaa, myös kuula. Pieni sokka pitää kuulan kolossaan. Sokka pois ja päättäväinen vetäisy ja kuula tulee ulos. Kuulapesä ei ole aivan pallo, se näkyy kulumajäljestä kun hetken pyörittää. Se on loivasti elliptinen kartio, toroidi taitaa olla oikea sana. Kuulan kaulalla on kuulapesässä jousirengas, joka puristaa kuulaa pesän pohjaa, kartiota kohti, siten, että välys pysyy poissa, vaikka kulumista tapahtuukin, jonkin aikaa. Kumi tekee niveleen kitkaa, joka on sikäli iso, että läppien palautinjouset menettävät tehoaan hiukan, mutta palutuvat kyllä juuri ja juuri riittävällä voimalla.
Nevadan tapauksessa on tilaa käytettävissä niukasti. Siksi kannattaa valita M5 malliset kuulanivelet. Ne myöskin sopivat vipujen 5 mm:n reikiin ilman suurentamista. Entiset kuulat lähtevät nöyrästi pois kun niitatun osan työntää pois viilalla muutamalla työnnöllä ja sopivaa puupalan vast. reikää vasten lyö tylpällä tuurnalla. Vivut ovat tiukkaa metallia ja niiden poraaminen ja viilaaminen ei ehkä ole hyvä ajatus.
Kun läppärunkojen vivustot kuitenkin on siis otettava irti, kannattaa koko vivusto ja akseli puhdistaa hyvin. Kannattaa vaihtaa akselitiiviste, jos sellainen sattuu olemaan. Pesin akselin alakautta paikallaan niin hyvin kun painepulloöljyllä sain. Ohutta yleisöljyä. Likaa olikin ja hapettumat pitivät tiukkasovitteisen vipusysteemin aika tiukasti paikoillaan. Ruiskutein sen öljyllä ja annoin liota yön yli. Aamulla lähtivät joten kuten. Otin palutusjousen pois pidättimeltään, jotta sain tehtyä hommat niin, että läpät ovat puolivälissä, eivätkä missään ääriasennon rajoittimessa, eivätkä mene rikki. En tiedä kuinka aiheellista se on mutta kaiken varalta. Osia on monta ja kannattaa katsoa tarkkaan niiden asennot ja järjestys purkaessa. Oikealla puolella on myös joutokäynnin "ryyppy" epäkesko ja sille säätö.
Kun kerran tilaa on sopivasti niinkin, päätin kääntää pallonivelet toisin päin. Siis pallo ylös ja kuppi nurin. Vaikka kupissa onkin tiiviste, sinne menee varmasti likaa ja vettä. Ollessaan nurin se vesi ainakin tulee kupista pois.
Kun mittaa tarkasti läppäakselien keskinäisen välin niiden alapäistä, siis pyörän poikittain, saa mitan, joka pitää olla yhdystangollakin. Se näkyy olevan myös entisellä muovikuppisella, joka on ehjänä pois otettuna mitattavissa. Sen mitan voi siis säätää uuteen yhdystankoon ruuvipenkissä. Kuulanivelissä ei ole avaimen paikkaa, joten sen holkkeihin tulee helposti rumia jälkiä työkaluista kun lukitsmuttereita kiristää. Kun läppärungot ja vivustot olivat paikoillaan mittasin yhdystangon reikien välin. Koska vivustot ovat olleet irti reikien väli on nyt väärä. Säädin sen vastaamaan akselien välimittaa imusynkan säätöruuvilla. Sitten välitanko menee paikoilleen "pudottamalla" ja ruuvit kiristämällä. Tässä asennossa kumpikin imukurkku/läppä on alkurajoittimessaan, kuten tuossa aikaisemmin oli mainittu jonkun koulukunnan pitävän oikeana. TPS resetin voi tehdä yhtä hyvin tanko kiinni kuin irtikin, koska läppä on alkuasennossa rajoittimella kummassakin tapauksessa, kummassakin sylinterissä. Kaasuvaijerit ovat hiukan löysällä ja "ryyppy" poissa, eli oikella kurkulla ryyppyepäkeskon ja siihen nojaavan, läppää kääntävän, trissan välissä on juuri ja juuri pikku rako.
Imusynkkaa en edes mitannut, koska teen sen vasta kun olen säätänyt venttiilit, mutta uskallan väittää, että imu on aika lähellä tasapainoa nytkin. Ainakin käynti on siistiä, eikä pahemmin täristä. Jotokäynnin tärinää voi säätää baipass ruuveilla samalla kun joutokäyntiäkin. Jos imutasapainoa joutuu säätämään vähänkin, eivät läpät ole enää molemmin puolin rajoittimessaan kaasu kiinni asennossa, ja TPS-reset on sitten tehtävä tanko irroitettuna. Mutteri irrottamalla se onkin nyt helpompaa kuin murjoa rikki muoviniveltä.
