Onhan asia niin, että noiden digitaalivärkkien ropaaminen edellyttää sekä ao. kapineita, että osaamista. Minä joskus jätin "kolvin kotiin" kun markkinoille tuli ekat kakskerrospiirilevyt ja pintaliitokset. Ei enää ollut niin pieniä kolvinkärkiäkään, että olisi pystynyt...
Toisaalta taas, elektroniikan kehitystä pitkään seuranneena, on luotettavuus ja vikaväli ihan eri tasolla, kuin vaikkapa 1980-luvun alussa. Silloin saattoi olla vuorokaudessa viisikin korjauskeikkaa eri laivoissa pelkästään H:ki -Sköldvik -välillä ja varaosien myynti oli ihan oikea liiketoimi. 
Hajakenttä muistaa kaiketi hyvin mitä esim. tutkan näyttölaitteelle ennen tehtiin. No, nykyään ne ovat tavallisia monitoreja, joiden hinta liikkuu 1000€ tietämissä, eikä niitä kukaan enää korjaa - vrt. koti-tv...
Vaan vaikkapa Calissa on edelleenkin laakereita, jarrupaloja, polttimoita jne. joiden ropaaminen onnistuu hyvin perustyökaluilla ja -osaamisella. Eipä sitä juuri läppäriä tarvitse kertomaan jarrupalojen paksuutta... Muistanette vielä, kun -70 luvulla tuotiin Jaappanialasta purkuautojen irtomoottoreita? Ja niitä vaihdettiin noihin 100´000 km ajettuihin Datsuneihin. Kun tuolla km:llä kone olikin ihan loppu. Nykyään koneilla ajetaan >400´000km.
On tietenkin sekin, että monella ei ole kuin parkkikatos. Siinä sitten tekemään jotain... Ja lisäksi moni on päättänyt, että nauttii ajamisesta, toiset korjaavat. Nautinto maksaa - so what.