Tee-Se-Itse motoristit katoamassa ?

[ALi]

Näin väittää YLEn artikkeli otsikolla: "Moottoripyörää ei rassata verstaissa: tekniikka ajoi motoristien ohi".
http://yle.fi/uutiset/moottoripyoraa_ei_rassata_verstaissa_tekniikka_ajoi_motoristien_ohi/8002874
Pitäneekö paikkansa ?  Sitäkö tehtaalla ja jälleenmyynnissä toivotaan ? Mistäpä huolto sen tietää, jos ihmiset tilaavat osat verkkokaupoista ja laittavat itse. Tee-se-itse motoristi voi myös valita merkin, jossa huolto on helppoa.
Jos on katkojankärkien ja kondensaattorien sekä kaasuttimien päälle jotakin ymmärtänyt, niin ei digitaaliaikaan siirtyminen ole hyppy suureen tuntemattomaan. Viat ovat yleensä edelleen mekaanisia, mutta pienempiä ja herkempiä - siksi tietotekniikalla löydettävissä. Väite "Teknisen osaamisen taso putoaa koko ajan sen myötä, kun tekniikan määrä pyörissä lisääntyy" on mitä maailman foorumeita on tullut kurkittua, niin täysin päinvastoin. Ennemminkin tietotekninen huolto on vasta tulossa/tullut motoristien ulottuville. Harrastuneemmille jopa niin, että se kyseenalaistaa huoltoliikkeiden osaamista.

[GuzGuz]

YLE:n väite ei oikein uskoltavalta vaikuta, kyllä tekniikkaan sopeudutaan hyvin.
Ainakin kaikki tuntemani motoristit tekee paljon pyöriinsä itse huolimatta pyörien iästä/ tekniikasta.
Digiaikahan kuten ALi mainitsee tuo kotisäätäjille mahdollisuuksia tarkkailla/ löytää viat/ säätää itse asetuksia jopa ilmaisten ohjelmien avulla.
Modernin ajan tiedon saatavuus myös helpottaa paljon pyörille tekemistä.
Että miten rassaaminen muka vähentyisi, ainahan se ollut iso osa pyöräkuttuuria.

[motomatti]

Raportoin täältä kesämökiltä.
Vanhoja pyöriä rassataan edelleenkin itse hyvin suuressa määrin. Vanhalla tarkoitan noin 15 vuotta ja sitä vanhempia.
Toki osaamisen tasoja voi olla monia. Jotkut tekevät kaiken itse ja suurimmalla osalla raja omalle työlle tulee normihuoltotoimia vaativampien tehtävien osalta. Myös työkaluvarustus rajoittaa tekemistä. Esimerkiksi täällä kesämökillä onnistuu öljynvaihto ja venttiilien säätö mutta ei esimerkiksi laajempi kaasutinremontti tai laakereiden vaihto.

Uudempiakin pyöriä kotioloissa "rassataan" muunmuassa tietotekniikkaa hyödyntäen mutta edelleenkin normaalit huoltotoimet ovat suurelta osin kotihuoltajan ulottuvilla. Niiden tekninen taso ei ole juurikaan noussut. Mutta esimerkiksi jarrunesteiden vaihto on enempi ammattihuollon toimia. Johtuen mutkikkaasta sähköisesti ohjatusta jarrujärjestelmästä.

Tiedän, ja tunnenkin, henkilöitä jotka vain ajavat ja eivät ole pätkääkään kiinnostuneita pyöränsä tekniikasta ja siten ovat täysin riippuvaisia huoltopalveluista. Edellisessä elämässä muutamalle tällaiselle tapaukselle ylläpidin ajoneuvoja rahan edestä. Kaikin ajoin se homma ei ole kiitollista: matkalla sattunut vika on aina huollon vika.

Ymmärrän toki merkkihuollon ajatusta siitä että omatoimiasentaminen jopa kiellettäisiin. Siihen suuntaan ollaankin menossa ja ehkäpä tulemme näkemään ajan että käytettyjä osia ei saa kierrättää ja vanhasta pyörästä maksetaan romutusrahaa.

Nähdäkseni elämme nyt murrosaikaa tämän itsehuolto/korjausasian suhteen.

[Breeze]

Toisaalta ymmärrän jutun "pihviä".

Moni tuntemani mopon räplääjä lopetti hommat, kun muutto kasvukeskusten betonilähiöihin oli tapahtunut.
Ei paikkaa roplata ja parvekkeen alla ei kummoisia tehdä. Kimppatallit maksaa ja vaimo on eri mieltä siitä, mihin mies omat (vaimoöta saadut viikkorahat) laittaa.

Ne, kenellä on paikka mopolle jatkaa räpläämistä ja niille tekniikan kehitys on osa evoluutiota.

[Marko]

Maailma muuttuu. Ropaus ei ole enää itsetarkoitus motorismissa. Pääasia että ehtii kaikelta muulta sosiaaliselta harrastamiselta ajamaan. Jos tarvii huoltaa, joku muu saa sen tehdä. Sama varmaa pätee jossain määrin nykyään auto harrastuksessa.

[TimoEv]

Onhan asia niin, että noiden digitaalivärkkien ropaaminen edellyttää sekä ao. kapineita, että osaamista. Minä joskus jätin "kolvin kotiin" kun markkinoille tuli ekat kakskerrospiirilevyt ja pintaliitokset. Ei enää ollut niin pieniä kolvinkärkiäkään, että olisi pystynyt...
Toisaalta taas, elektroniikan kehitystä pitkään seuranneena, on luotettavuus ja vikaväli ihan eri tasolla, kuin vaikkapa 1980-luvun alussa. Silloin saattoi olla vuorokaudessa viisikin korjauskeikkaa eri laivoissa pelkästään H:ki -Sköldvik -välillä ja varaosien myynti oli ihan oikea liiketoimi.
Hajakenttä muistaa kaiketi hyvin mitä esim. tutkan näyttölaitteelle ennen tehtiin. No, nykyään ne ovat tavallisia monitoreja, joiden hinta liikkuu 1000€ tietämissä, eikä niitä kukaan enää korjaa - vrt. koti-tv...

Vaan vaikkapa Calissa on edelleenkin laakereita, jarrupaloja, polttimoita jne. joiden ropaaminen onnistuu hyvin perustyökaluilla ja -osaamisella. Eipä sitä juuri läppäriä tarvitse kertomaan jarrupalojen paksuutta... Muistanette vielä, kun -70 luvulla tuotiin Jaappanialasta purkuautojen irtomoottoreita? Ja niitä vaihdettiin noihin 100´000 km ajettuihin Datsuneihin. Kun tuolla km:llä kone olikin ihan loppu. Nykyään koneilla ajetaan >400´000km.
On tietenkin sekin, että monella ei ole kuin parkkikatos. Siinä sitten tekemään jotain... Ja lisäksi moni on päättänyt, että nauttii ajamisesta, toiset korjaavat. Nautinto maksaa - so what.