Paras tapa lienee edelleen kerätä dataa ja kuunnella kuskin toiveita, joiden mukaan sitten säädetään mieluisaksi.
Näin juuri: Kuski tekee sitä mitä pitääkin eli on pyöränsä päällä ja ajaa. Järjestelmä kerää tietoa ja kun kuski saapuu varikolle tai sen läheisyyteen on tieto jo siirtynyt mekaanikon katseltavaksi ja kuski saa taas ajaa. Sillä välin mekaanikko tekee hommiaan ja taas kun kuski pyörineen on tulossa varikolle tai varikkoaidan taa, siirtyy data pyörään ja kuski pääsee taas radalle kokeilemaan uusia säätöjä. Säästää aikaa sekä mekaanikolta että kuskilta.
Bluetooth lienee kuitenkin harrastelijoiden yhteys. Oikeilla kilpatalleilla on suojattu radioyhteys pyörään ja säätöjä tehdään lennosta. Kuljettaja on tietoinen kun uusia asetuksia ajetaan sisään.
Itsellä ei ole langatonta yhteyttä mutta monta kymmentä kertaa olen ajon aikana syöttänyt uudet "kartat" ECUun ja mitää ongelmaa ei asiassa ole ollut. Mutta, kuten mainitsin, kyse on kehittyneemmästä järjestelmästä kuin mitä on GuzziDiag, tai vastaava, MagnetiMarellin kanssa.