On tuo kesä jo varsin pitkällä ja on tullut välillä jos jotain eteen Larion kanssa.
Vaihdattelin tuossa ratailun jälkeen uutta rengasta alle. Molempiin päihin tilailin uudet kumit ja asennutin ne irtovanteille. Jottei homma olisi liian helppo, tipahti etupyörän akselilta kaksi eri vahvuista rikkaa, joiden sijaintia en osannut suoralta kädeltä arvata. Manuaalin kuvissa ei ko. välissä ollut kuin yksi shimmilevy. Paha homma asiassa oli, että oikealla puolella on myös mittarin pyörittäjä ja rikat pystyi täten asentamaan usealla eri tavalla (rikka1-pyöritin-rikka2.. rikka1-rikka2-pyöritin.. pyöritin-rikka1-rikka2.. jne). No, eihän ne heti ekalla oikein menneet. Luulin saaneeni asennuksen oikein, mutta koeajolla mittari lopetti toimintansa.. Pyörittäjän sanka, joka siis pyörittää ratasta, oli solmussa, tai oikeammin oienneena välissä. Oikaisu ja uudelleen kasaus. Paikallaan pyörittelyn jälkeen vielä kerran purkuun ja kasaan. Nyt toimii.
Eipä tämä renkaan vaihtelukaan ihan helpolla onnistunut muutenkaan; kysellessäni uusia pieksuja pyörään, myytiin nykymittapuussa eksoottiseen rengaskokoon ei oota. Takanen löytyi sitten vähän kookkaampana hyllystä 130/90-16. Mahtuu takahaarukkaan juuri ja juuri, kylkiteksiten ja vetopuolen väli mitataan liki rakotulkilla.. Eturengas (110/90-16) tilattiin samaan paikkaan. Lähes viikon päästä kyselin josko olisi jo tullut. Ei ollut, eikä maahantuojakaan saanut kumia maahan. Myyjä kertoi renkaan tulevan vasta syyskuussa!! Tässä kohtaa kyselin kumeja jo ihan kaikkialta. Ei oo tuota kokoo... Tulee syksymmällä.. Toimitusvaikeuksia.. jne. Vihdoin eräs Jyväskyläläinen liike antoi toivoa, tilaamalla saataisiin Metzelerin Lasertec viikonlopun jälkeen, oltiin siis torstaissa. Maanantaina soitto liikkeeseen, vanne oli jo käytännössä kainalossa. "Meille tuli jostain syystä 18" renkaita oikein nippu..." Tässä vaiheessa alkoi jo vakava pelihousujen repiminen, jumalat olivat minua vastaan.
Vaan kätevä ja aloitekykyinen myyjä teki ehdotuksen; Hyllyssä oli toisen asiakkaan rengas, jota ei oltu haettu/maksettu pariin viikkoon, on samaa kokoa ja eräällä tavalla jouten. Kun kiekko oli vielä tismalleen oikeaa kokoa ja asennus vanteelle hoituisi samantien! Ja olipa vielä halvempikin tämä Pirellin Sport Demon.
Homma hoitui siis mutkien kautta, mutta hoitui kuitenkin. Nyt voi hymyssä suin kurvata kohti auringonlaskua hyvillä renkailla.
Takanen on muuten Pirellin MT-66 eli Route 66. Kustomisteille tarkoitettu rieska, mutta omien kokemusten perusteella (n.1000km)rengas sopii myös sporttiseen ajoon. Ja mikä parasta; profiili pysyi oivallisena Larion vanteellakin, renkaan saa käytettyä reunoja myöten. Lisäksi takanen näyttää aikamoiselta munkilta, kun tuota kumia nyt on jonkin verran enemmän.
Venttiilikoneiston pärinät. Olenkin jo aiemminkin rupatellut venttilikoneiston ongelmista. Nyt ei ole oikeastaan ongelmia, vaan lähinnä huomioita. Nimittäin: tarttuipa tuossa alkukesästä pykälään naisihminen, joka pitää myös pyörällä matkustamisesta. Kaksi päällä ajellessa, pakopuoli on nyt lyhentänyt säätötarveväliään suunnilleen 1500km:in. En tiedä voiko kovempi rasitus moista tehdä, mutta näin vaan on. Eilen säädin vasemmasta pytystä yli kaksinkertaisen pakovälyksen lähemmäs totuutta (eli 0,30->tiukka 0,15). Kaikki oli kuitenkin OK. Ruuvailin säätöruuvitkin yksitellen irti, tutkien mahdollisia kulumia tai lohkeamisia. Ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Myös muu tutkailu koneeseen ei antanut aihetta pelätä mitään suurempaa.
Rankassa rata-ajossa välykset muuttuivat myös. En muista tähän hätään kuinka päin tosin. Mutta kaikkien venttiilien välykset olivat joko järjestelmällisesti tiukalla tai löysällä. Keli oli yllä mitä rankin tuolloin heinäkuun alussa; lämpötila oli 27 varjossa ja ratakin kuumotti ties mitä. Ei mikään ilmajäähdytteisen keli ja itsekin ajoin viimeiset rundit luistit täysin katossa.
Mutta ihmeellistä kyllä, moottori toimi kuten unelma. Itse asiassa, mitä kuumempana kone pyöri, sitä paremmin se toimi!! Ainoastaan välillä hirvitti ajella jäähdytyskierrosta, kun kone helisee, kilisee ja hehkuu kuumuuttaan. Hieman jäähdyttyään taas hiljeni. Öljyt menivät kyllä ratasessioissa ihan kuralle. Eli öljylle tulee kyllä keksiä jäähdytintä, ainakin jos aikoo rasittaa pannua yhtä pitkälle.
Vaihdelaatikon takertelu. Nyt viimeisen kuukauden aikana olen huomannut lievää tahmailua vaihteen vaihtelussa. KUUMALLA laatikolla ei meinaa vapaata löytyä, kun parkkeerataan. Lämpimällä tai kylmällä lootalla ei moista ilmene. Kuuma tarkoittaa tässä tapauksessa juuri ja juuri käsin kosketeltavan kuumaa, eli todellisen tykityksen tai helleajon jälkimaininkeja. Lisäksi loota jumittaa välillä paikallaan, käynnissä, alaspäin vaihdettaessa. Naks-naks-jumi. Tästä selviää vaihtamalla pykälää kerran ylös ja siitä taas alas. Ongelma on tullut esiin kuumalla liikennevaloihin hiljennellessä. Ei aiheuttane toimenpiteitä. Ainakaan lootaöljyn vaihtelua enempää.
Guzzin loota on kyllä jännä. Poljin vaatii päättäväisen, mutta silti hellän käytön, mikäli mielii saada pykäliä silmään. Japanialaisiin täysin tottuneelle veljelleni on kiva naureskella, kun hän löytää välivapaita tuon tuostakin
Vaan ei meinaa velipojalla hymy laskehtia, kun on käynyt pariinkin otteeseen Psycho-Guzzilla kokeilemassa. Heppu on kuin pikkupoika äärettömän kakun vierellä..
Lisäksi tuota päättäväisyyttä olen huomannut vaativan kakkoselle vaihtoon; ylhäältä alaspäin vaihtaessa olen törmännyt erikoiseen seikkaan. Hiljentelen isommalta pienemmälle, välikaasulla pykäliä paikkaansa tupsautellen ja olen aikeissa kääntyä risteyksestä komeasti kaartaen kakkosella. Jos tässä vaiheessa ei jämäkästi tiputa kakkosvaihdetta tupaan, on kiihdyttäessä odotettavissa erikoinen ilmiö: moottorijarrulata vedolle siirryttäessä, laatikko ikäänkuin käy vapaalla, kytkien kuitenkin hetimiten vaihteen päälle!?!? Tunne on saman moinen, kuin mopolla ajettaessa pieni lämpöleikkaaminen. Konejarru-veto-nykäys-nykäys-veto. Säikäytti ensin, sitten kun tuon tajusin, niin ei enää.
Jarrut. Jarrupalathan menivät vaihtoon ennen viime kuuta. Takapalat olivat metallilla ja etusissa oli enää millin pari varaa. Vaan törmäsin etupuristimessa vanhojen jarrujen perusongelmaan-> palat vaihtoon ja jumittaa. Nimen omaan tuo oikea kiekko, jota kahvasta käytellään ei meinannut ottaa toimiakseen. Piti purkaa, puhdistaa ja kasata muutaman kerran ennen kuin vetristyi. Vaihtuipa samalla nesteet. Nyt toimii hienosti.
Ja taas rata-ajoon. Jarrut on mitoitettu juuri oivallisesti tuohon pyörään ja sen kykyihin. Radalla ensimmäiset jarrutukset eivät juuri säväyttäneet, mutta lämmettyään tuntuma ja pito olivat jotain käsittämätöntä!! Jarruista ei jerkku loppunut, lähinnä ukosta usko itseensä ja jarrumerkin siirtämiseen äärimmilleen. Osansa varmaan kunniasta saavat teräspunosletkut, eivät pullistele ja hukkaa tuntumaa.
Tuo puoli-integraalijarrusysteemi toimii myös radalla hyvin. Mutkia on helpohko sitoa jalkajarrulla ja kaasua voi pitää yllä ja jopa lisätä kesken mutkan, jotta ulostulo nopeutuu.
Muuten en voi kyllä valittaa. Kaikki toimii hyvin. Filtterit pesin eilen (ne PiperCrossit) ja totesin niiden pitäneen lian ulkopuolella. Kiihdytystorvien sisäpuolella oli kevyt, vihertävä, bensahuurusta muotoutunut tippa, ei likaa YHTÄÄN. Luistit täytyy tänään mitata, eli nousevatko luistit samaan tahtiin.
Etupää on hieman kova yksin ajettaessa, koska putkiin on jäänyt rata-ajopaineet. Korotin hieman painetta ja jäykistin perää. Toimii.
Yhteenveto: Tämä on just mun pyörä. Sopii mulle. :cool:
