Tuli ostettua tarjouksesta tuo Tomtom rider. Siinä on hyviä ja huonoja puolia. Jos olisin ollut huolellisempi ja tutkinut sitä ennen ostamista, en olisi ostanut, vähän nyt kaduttaa, mutta ostettu mikä ostettu.
Mikä se navigaattori oikeastaan on? Kartta se on. Sähköinen kartta, jota voi jossain määrin pitää ajan tasalla. Paperikartasta se eroaa siten, että se tietää aina hyvin tarkasti missä nyt ollaan. Ja siten, että se näyttää nykyisen sijainnin kartan suurennettuna juuri oikeasta kohdasta. Näillä ominaisuuksilla se voittaa ihmisen useimmissa tapauksissa.
Mihin siinä "luotetaan" kun siihen luotetaan? Sen kykyyn tehdä reittisuunnitelma, siihen pöljät luottavat. Edes minä en ole niin pöljä, että lähtisin sokkona ajamaan jonkin koneen tekemää reittivalintaa tarkastamatta sitä ensin. Se tarkastus onkin sitten toinen juttu.
Meikäläisen ikänäöllä on todella tuskallista suurennella pikkuruisesta näytöstä reittikartan ehdotusta. Varsinkin kun Tomtomin kartassa paikkakuntien ja teiden nimet näkyvät vasta kun suurennetaan tarpeeksi.
Jos reittiin ei ole tyytyväinen, ei ole mahdollista muutella sitä haluamallaan tavalla. Voi vain pyytää uuden ehdotuksen, tai asettaa yhden (1) välietapin. Olisi loistojuttu, jos voisi kosketusnäytöllä siirtää sormella reittiä uuteen paikkaan, mutta Tomtomilla ei voi, en tiedä muista merkeistä.
Jos ehdotusta ei noudata vaan ajaa omavaltaisesti omaa reittiä, Tomtom alkaa, hetken uukkaria ehdotettuaan, uskoa, että ei se nyt käänny, ja tekee uuden suunnitelman. Ja vaikka ei tekisikään se näyttää missä ollaan, ja se näyttää siinä kohdassa olevan kartan ja teiden nimet ym.
Jos lähden reissulle, jonka määränpään tiedän (kuten kohta eräs taidenäyttely Hämeessä) ja myöskin matkalla olevat paikat ovat suunnilleen tiedossa (kuten muutama hauskalta vaikuttava tie), teen reitin tietokoneen näytöllä yksityiskohtaisesti valmiiksi ja annan sille nimen ja siirrän USB kaapelilla Tomtomiin. Silloin voin lähes sokeasti luottaa navigaattorin ohjeisiin. Joku tolkku silloinkin pitää olla siinä luottamisessa. Kone on kone. Paljolta harhailulta kuitenkin säästyn ja paljolta vaivannäöltä. Ja sen kartan voin myös tulostaa paperille laiterikkojen varalle. Ja se reitin teko tietokoneella ei todella ole iso juttu, helpompi kuin lyijykynällä paperikarttaan, näkee kilometrimäärätkin heti, ja joillekin ajon suunnittelu on osa hauskuutta.
Se mihin ei missään tapauksessa voi luottaa Tomtomilla on nopeusrajoitukset ja liikennekamerat. Tomtom on alkanut lähestyä sellaista ylläpitometodia, että käyttäjät tekevät ylläpidon ilmaiseksi. Se on tietysti kustannustehokasta, mutta on johtanut siihen, että nopeurajoitusilmoitukset vaihtelevat päivityksestä toiseen ja ovat aina oletusarvoisesti väärin. Nopeuskameravaroitukset on pidettävä kokonaan pois käytöstä, koska niitä tulee muutaman kilometrin välein jatkuvasti, vaikka kameroita ei edes ole. Markkinointi oli näiden osalta harhaanjohtavaa, koska luvattiin niiden kuuluvan kauppaan, mutta oikeasti ne pitää erikseen ostaa, jotta toimivat oikein. Minua asia ei haittaa, koska ajan aina sääntöjen mukaan.
Kauppa olisi jäänyt kokonaan tekemättä, jos olisin hoksannut ajoissa, että Tomtom on Windows-riippuvainen. Linuxilla se toimii Wine apuohjelmalla, mutta sitäkään en asenna, koska sitten pitäisi olla Windows-haittaohjelmien torjunta myös. Tomtom kyllä lupaa, että Linux käyttöliittymä tehdään kun keretään. Linux yhteisö ei sitä voi tehdä, koska Tomtomin koodi ei ole avoin, ja kukaan muu sitä ei tee.
Siis vastauksena kysymykseen... molempi parempi, mutta kartta voi olla myös navigaattorin sähköinen semmoinen. Se näkyy pimeälläkin (mutta ei auringonpaisteessa kuten paperikartta).
EDIT:
Unohdin mainita, että navigaattori pitää ostaa tarkasti vertailemalla ja aina kaupasta, ei netistä. En ole vieläkään saanut puuttuneita kiinnitysmuttereita monesta lupauksesta huolimatta. Neljännestuuman itselukittuvia suojattuja muttereita ei joka pikkukaupasta löydy. Tomtom navigaattori ja sen telakka ovat eri valmistajalta kuin pyörän kiinnityssarja. Molemmilla on oma lukitus avaimineen. Vaikka laitteet ovat lukossa ne on lapsellisen helppo varastaa, jos on pieni jakoavain taskussa. Nevada on myös sen verran pieni pyörä, että kiinnityssarjan lukko (iso mokelo) ei mahdu sarveen olematta mittarien edessä. Täytynee porata mutterien läpi poikittaisreikä ja puristaa siihen kovametallivaarna. Olisi ollut yksinkertaista tehdä laitteeseen käytön estävä pin-koodi. Se olisi tehnyt varastamisen hyödyttömäksi, mutta kaikkihan me osattaisiin paremmin tehdä.
