Italoralliin tulossa olleella henkilöllä oli pyörä jossa puola kuumeni ja matka katkesi. Kyllä näitä sattuu. Etenkin kun osat ovat vanhoja. Lähinnä koitin esittää sitä että on luokiteltavissa erilaisia vian ilmenemismuotoja: säännöllinen vika joka sammuttaa koko laitteen on usein kaasutinmoottoreissa polttoainepuolen vika mutta voi johtua myös mainitusta sivuseisontatuen kytkimen toimimattomuudesta tai sulakevaivasta jos puolille ei mene jännitettä. Virtalukko ja tappokatkaisin, tai niiden johtimien liittimet, voivat olla vikakohteita kun kone pysähtyy kokonaan.
Jos vika on toispuoleinen niin etsittävä kohdealue kapenee huomattavasti. Katsotaan korkeajännitepuolen toimivuus ja saman puolen polttoaineen saanti. Siinä vaiheessa on usein jo selvillä mistä kohteesta vikaa pitää korjata.
Joillakin on tuottanut pyörän kunto ongelmia pitkälläkin aikavälillä kun vikaa ei vain löydy kun huollossakin sanotaan että on kunnossa ja kaikki pelaa. Juuri sillä kertaa. Sitten matkalla sattuukin "hyytyminen" niin ihmettelyä kyllä riittää ja on vaikea lähteä etsimaan vikaa. Lisäksi luottamus pyörään heikkenee ja päässä alkaa liikkua pelko ison ja kalliin remontin tarpeesta.
Perusasiat, kuten polttoaineen saanti, sytytyksen toimivuus sekä puristuspaineen riittävyys, kun ovat kunnossa niin moottori ei voi olla lähtemättä käyntiin. Monesti tulee vastaan iäkkäämpiä kaksi- ja useampisylinterisiä pyöriä joiden omistajat valittavat tehottomuutta tai huonoa käynnistyvyyttä. Silloin kannattaa kiinnittää huomiota myös puristuspaineeseen. Sen voi mitata tai käyttää ohivuotomittausta. Molemmat toimenpiteet ovat hyvin yksinkertaisia toimittaa ja onnistuvat sataprosenttisesti. Varsinkin jälkimmäinen menetelmä kertoo tarkalleen missä vika piilee jos vika on nimenomaan puristuspaineen puutteesta johtuvaa.
Looginen syy-seurausuhteen analysointi johtaa useasti vian paikallistamiseen ihan vain tien penkalla istumisella. Edellyttää tietenkin pyörän tekniikan yleistä tuntemusta.
