Tuo on varsin tyypillinen väymismurtuma, joka on ydintynyt moottorin liitoskorvakkeen päähän. Tuo kohta kannattaa aina pesun yhteydessä tutkia, että näkyykö maalipinnassa halkeaman merkkejä. Jos maalissa on halkeama, on myös sen alla teräksessä kasvava särö, joka laajenee hissukseen kun runkoon tulee lisää kilometrejä. Pienen alun pystynee korjaamaan moottoria irrottamatta, ja viimeistely tehdään huolellisesti hiomalla. Hitsi pitää liittyä perusaineeseen pehmeästi kuin oksa puuhun. Halkeama pitää hitsata läpi, taitaa mennä TIG:llä tai plasmalla jopa i -railoon. Näihin väsymismurtumisjuttuhin liittyy aina todella suuri tilastollinen hajonta, mutta jos tiedossa on todella muutamia tapauksia, niin kyllä tuota paikkaa kannattaa seurailla. Aivan ilmeisesti kyse ei tässä tapauksessa ole "maanantai-aamun" ensimmäisestä kappaleesta, vaan tuo on kohta, johon vuosien mittaan saattaa ilmestyä murtuma kun ajoa ja tärinää on takana tarpeeksi paljon. Jos se yhtään lohduttaa, niin alumiinirunko on sellainen kapistus, että sen väymiskestävyys on paljon kriitillisemmällä polulla kuin perinteisen teräsputkirungon.