Ei voi kuin ihmetellä tavallisen rivimiehen ja alipäällystön tottelevaisuutta ensimmäinen maailmansodan aikaan ja ennen sitä.
Saati sitten 1800-luvulla, kun mentiin riviin kentälle ja ammuttiin vuorotellen ihmismuuriin. Kenellekkään ei vissiin tullut mieleen, että, jos mie käyn tähän mahalleen, niin minnuun ei osuta niin ghelposti ja miun on helppo ampua. Kai se oli jotain kunniasääntöjä vastaan ja niistä ei joustettu...
Eikö mikään järki sanonut, että hommat voisi tehdä toisin.
Jännä juttu, että homma muuttui vasta ekassa maailmansodassa, kun huomattiin, että konekiväärin ja tykistön takia tällä menolla miehet loppuu, niin ei kai se ole niin paha juttu, että ne saa olla myös maassa mahallaan... Tai, että on muitakin tapoja kuin laittaa porukka rivissä kävelemään kohti vastustajaa, joka on juoksuhaudan suojassa.
Mel Gibsonin Patriot-leffassa on hyviä kohtauksia siitä älyttömästä sotatavasta, jota silloin harrastettiin.
