Pari kesää olen tehnyt havaintoja vastaantulevista autoilijoista, jotka lähtevät ohittamaan vaikka pyörä tulee vastaan. Ilmeisesti ajatuskanta on se, että tielle mahtuu turvallisesti rinnakkain kaksi autoa ja moottoripyörä. Olen ihan varma siitä, ettei sellaista tee kukaan autoilija, joka itsekin ajelee joskus pyörällä, mutta joitakin vatipäitä tiellä silti tuntuu olevan.
Jokainen pyörällä ajanut tietää miten epämiellyttävä tunne on jos takana roikkuu auto lähituntumissa. Se on tärkein syy siihen, että useimmat motoristit pyrkivät pitämään nopeutensa sellaisena, että itse on useammin ohittavana kuin ohitettavana osapuolena.
Usein laivueena liikkuvat kovaa pauketta pitävät pyörät, joissa kuskin persus on matalalla ja rystyset korkealla. Nillä kai ei pysty ilman epäinhimillistä ponnistusta pitämään reippaita nopeuksia, joten ohittajia riittää. Itte en tykkää laivueajosta yhtään, eikös pyörä ole juuri sitä vapautta mennä omaa tahtiaan ja mahdollisuutta luovia jonoista ohi joustavasti.
Jos täkäläisessä liikenteessä pitää satasen alueella mittarinopeutta viisarin paksuuden verran alle 120 niin matka taittuu eikä perässäroikkujia ole vaivaksi saakka. Ohitustilanteita tulee harvakseltaan, eikä vuosien mittaan toistaiseksi yhtään ainoata rangaistusvaatimusta ole tullut rintataskuun tuosta nopeudesta. Vastaan tuleva miekkataksi on saattanut väläyttää valoja, mutta ei sen kummempaa. Kahdeksankympin alueilla näyttää lähes kaikille riittävän mittarinopeus 90. Taajamissa pitääkin sitten olla tarkkana. Siellä on ihan riittävästi puusilmiä liikenteen seassa.
