Matalviritteisiä ovat vielä ahdetut "siviili"autojen moottorit nykyisiin muoviluotehin verrattuna.
Autojen moottorit liikkuvat tasolla 100hv/litra. Muoviluodit 200 hv/litra.
Merkittävä syy ahtimen käyttöön on saastenormien täyttäminen, moottoria "tuuletetaan"
ylimääräisellä ilmalla. Toki siinä sivussa otetaan lisätehoakin.
Moottori saadaan myös joustavammaksi erilaisten polttoainelaatujen suhteen, puristussuhde
kun on silloin tavallaan moottoriohjaimen säädettävissä.
Myös mootoreiden pienentyminen kulutuksen, hyötysyhteen ja painon nimissä vaatii viritysasteen nostamista.
Ahtamalla se käy mukavammin kuin kierroslukua nostamalla, käyttöominaisuudet pysyvät
edelleen hyvinä.
Moottoripyörässä ahdin nostaa (turhaan?)painoa, samaan lopputulokseen pääsee kun laittaa
pikkusen lisää kuutioita. Samalla säästyy ahtimen aiheuttamalta lämpökuormalta,
voiteluöljyn kierron muutoksilta ja putkihässäkältä välijäähdyttimineen.
Ahtimen sijoittaminen on jo hiukan ongelmallista, se kun täytyy olla moottorin öljypinnan
yläpuolella, että voiteluöljy voi valua takaisin öljypohjaan. Tai tarvii oman öljyn kierron tai
sumpun ja paluupumpun. Muuten öljyt tupaa vuotamaan ahtimen akselitiivisteiden läpi
vääriin paikkoihin.
Ja taitaa +200 hv/litra ahdettu moottori olla mp:ssä jo hiukan kinkkinen ajettava.
Ahdin kuitenkin hiukan viipyilee ja sitten kun voimaa tulee sitä on tarjolla helposti
enemmän kuin tilanne sallii. Siis silloin kun mennään limiitillä.
Muistatteko vielä kun Renault toi F ykkösiin 1.5l turbot?
Meni muutama vuosi ja ne kiellettiin kustannusten noustessa taivaisiin ominaistehojen ollessa
jo 1000hv/litra. Yhdessö haastattelussa Gerhard Berger sanoi että, se oli parasta aikaa
F ykkösissä. Tehoa oli aina tarjolla riittävästi.
Tässä nyt puheena ahdintyypeistä ns. turbo. Mekaniset ahtimet ovat hieman eri maailmasta.
Yksi mielenkiintoinen vaihtoehto, mitä näkee harvoin missään käytössä, olisi turbocompound.
http://en.wikipedia.org/wiki/Turbo-compound_enginePekka