Tonti-rungollisissa moottorin kiinnitykset jäykistävät rungon alaosan erittäin jäykäksi laataksi, mutta rungon yläosaan ei ole haettu jäykkyyttä moottorista. Jos vertaa sitä tuohon uuteen runkoon niin uudemman rungon yläosa on kahdella isolla putkella toteutetuna melkoisen jäykkä kapistus Tonti-runkoon verrattuna. Varsinkin jos öljypohjan alapuolella on runkoputkien välillä vinositeitä, levy tai jotain muuta ristiin jäykistävää elementtiä, niin uusi runko on vanhaa jäykempi. Tuo Tonti-runko on ainakin Millessä aika joustava, kaikki nopeus päälle 150:n on hiukan hetkuttelua. Brevassa on moottori selkeästi osa runkoa ja sen kyllä tuntee kun istahtaa puikkoihin, ennemmin loppuu koneesta paukut kun kuskilta ajamisen ilo. Ilmeisesti on kuitenkin niin, että pyörän rungolle on eduksi jos se ei ole ihan umpikivi -jäykkä.
Nykyaikana, kun lujuus- ja jäykkyyslaskelmat voidaan tehdä FEM:llä hyvin tarkasti, on rungon suunnittelu ihan uudella dekaadilla vanhoihin hyviin aikoihin verrattuna. En vähääkään epäile, etteikö Rooman imperiumin jälkeläiset hallitse tuota puolta suunnittelussa. Jenkkimarkkinaa silmälläpitäen kumityynykiinnitteinen moottori saattaa olla hyvinkin tärkeä pointti.