Samaisessa artikkelissa todetaan että TÜV –hyväksyttynä, valmiina rekisteröitäväksi (V11 vanteet, Marzocchi etujousitus, Wilbers takajousitus, Dellorto kaasuttimet). Koeajetussa versiossa oli lisävarustuksena PVM -vanteet, edessä alumiini takana magnesium, Öhlins jousitus ja Keihin kaasuttimet.
Tässä joitakin kohtia (vähän oikoen) toimittajan hehkutuksesta, liene sopivaa laittaa pätkiä tähän kun Guzziforumilla ollaan:
”
Kyllä, tämä moottoripyörä on äänekäs, vanhanaikaisen äänekäs. Mutta tuo matala kumu molemmista ylösnostetuista Megafon –vaimentimista kertoo myös toisesta aikakaudesta. Kaasuttimien avoimet imuputket korisevat kumeasti, koko komeus kolisee ja tutisee. Lyhyesti sanottuna: tämä moottoripyörä elää! Koko runko värähtelee, se sytyttää. Italofanit ja moottoreista kiinnostuneet kääntävät päänsä kohti vilpittömän liikuttuneina. Viattomiin jalankulkijoihin tarttuu epäusko... Ja kuski itse? Olet vakuuttunut. Iloitset, miten ytimiltään terveeltä tämä sarjavalmisteinen V11 –mallin moottori tuntuu, miten herkkä kaasutuntuma on. Ihmettelet, miten lujasti tähän italialaiseen on tartuttava. Ihan itsestään sen kanssa ei käy aluksi yhtään mikään. Esim. kaikkien viiden vaihteen välissä odottelee salakavala välivapaa, täysi keskittyminen vaihtaessa…
Toisaalta tämä Retro-Le Mans ottaa yksi yhteen käyttöön sen, mitä kuski haluaa. Jumalaista! 43:set Öhlins upside-down etuvaimentimet ovat peräisin Ducati 998R:stä. Ne seuraavat ajoradan kohokuvia tarkasti. Myös takajousissa on kultaiset tasauskammiot, kireät mutta lämminhenkiset. Raaka elämys, siloittamattomana ja autenttisena. Kultaiset Brembo P4 –jarrut, radiaalimännät. Nykyisissä sporttipyörissä on tuplasti enemmän tehoa. Niin ? Sitä vastaan neiti Rossa lipuu ja jyrähtelee ajokorttiystävällisesti tarjoten huippuelämyksen jo 120 km/h vauhdissa. Tämä himokas Guzzi ”henkevöittää” kuskinsa täydellisesti.
"